KUUNOKKA

Mooncloud's Tiki

Mooncloud's Tiki
VH18-017-0118
Rotu, sukupuoli Shetlanninponi, tamma
Väri, säkä Punarautias (aa ee), 91cm
Syntymäaika 18.02.2018 GB
Kasvattaja Mooncloud
Omistaja Kuunokka (Serena, VRL-09334)
Kapasiteetti Valjakko ; ko he B, re 50cm, va noviisi
virtuaalihevonen / a sim-game horse
kuvat © scirlin

KTK-III Virtuaalinen ponikantakirja (06/2019)
VVJ-II Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu (12/2020)

Suku & jälkikasvu

ISÄLINJA ; Mooncloud's Yoda - Silverhill Yoko
EMÄLINJA ; Mooncloud's Honolulu - Avonwick Honeybee

Mooncloud's Yoda
SHE rtpäis 100cm, KTK-II Ch-DR
ii. Silverhill Yoko
SHE rtpäis 101cm, KTK-I VIR MVA Ch VSN Nat-Ch Ch-DR
iii. Silverhill Yorksire
iie. Redtown Casey
ie. Jojo
SHE km 96cm, N-DR
iei. Misswood's Nemo
iee. Jogini
Mooncloud's Honolulu
MINISHE rt 80cm, Ch-DR
ei. Benjamin
MINISHE rt 84cm
eii. Augustus
eie. Brigitha SWE
ee. Avonwick Honeybee
MINISHE vrt 80cm
eei. Colchester Seamus
eee. Avonwick Honey
t. Kuunokan Mai Tai
s. 26.04.2019 ; SHE prt 92cm
ei meriittejä
t. Kuunokan Tiki-bunny
s. 03.03.2021 ; SHE m 104cm
ei meriittejä

Kilpailumenestys

Arvokilpailut Näyttelyt
31.08.2019 Elokuun VVJ CUP - noviisi - 6/101
30.11.2020 SHLA Cup, noviisi ; 1/19

17.06.2018 NJ näyttelyt - she tammat - irtoSERT

05.06.2019 VSN näyttelyt - she tammat - RCH

Päiväkirja

10/2019 Päiväkirja (© Serena)

Jos joku on joskus nähnyt mut valjakon parikisoissa, tietää, että mun valjakkoparit on aina saman värisiä. Ellei sit halua revitellä ja heittää vaikka jotain söpöä yhdistelmää, kuten mustaa ja valkoista samojen kärryjen eteen. Muita söpöjä yhdistelmiä mä en oikeestaan nyt keksikään. Kyllä, mä näen valjakkokilpailut isolta osaltana myös ulkonäkökilpailuina ja liitän koko touhuun tietyllä tapaa sen, että niin ponin, varusteiden kuin ohjastajankin ulkomuodon täytyy olla siisti, viimeistelty ja ajateltu. Vaikka me mennään kisoihin toki myös suorittamaan, niin oikeastaan puolet koko kuviosta muodostuu mulla niistä ulkonäköseikoista.

Noh, siis, tästä päästään siihen miten vaikea on tänkin kokoisesta ponikatraasta joskus löytää niitä sopivia pareja. Onhan shetlanninponien värikirjosta varmaan valtaosa mustaa, mutta mulle niitä ei jostain syystä ole kovinkaan montaa siunaantunut. Siihen päälle vielä ponien luonteet ja keskinäinen kemia, tulee nääs vähän turhan paljon jännitystä tapahtumaan jos laittaa vaikka kaksi riitapukaria rinnakkain.

Assi ja Tiki on tepsutelleet samojen kärryjen edessä oikeastaan niin kauan kuin nuorempaa Tikiä alettiin opettaa ajolle. Hyvin samantasoisina ja saman luonteisina tammoina ne on aina toimineet melko mainiosti parina, jopa siinä määrin, että oon ne yleensä ensisijaisesti ilmoittanut pariluokkaan mikäli sellainen mahdollisuus on ollut.

Tapahtuipa tänä syksynä, että kaksikolle tuli välirikko. Siis ihan täysmittainen riita. Toki näitä oltiinkin juoksutettu samalla kaviouralla viime aikoina sangen aktiivisesti ja siihen päälle hieman aiempaa reippaampi kisaaminenkin - ehkä se toisen naama vaan alkoi kyllästyttämään, sattuuhan sitä (köh, Gerardo, köh). Toinen teoria on se, että Tiki on ikään kuin aikuistunut. Tamma on aina ollut vähän sellainen, että pintapuoli on kilttiä ja mukautuvaista hattarahöttöä, mutta ajoittain se tuikeampi puoli sieltä nostaa päätään. Ehkäpä Tiki arveli olevansa nyt tarpeeksi vanha kyseenalaistamaan Assin auktoriteetin.

Hommahan meni niin, että me oltiin juuri lopeteltu päivän treenit. Niissä ei varsinaisesti moitittavaa ollut, vaikka olisihan ne paremminkin voineet mennä. Assi oli ollut vähän tahmeansorttinen kun taas Tiki tikitti tuttuun tyyliinsä varmasti eteenpäin kuin kello. Mä en tiedä mitä sitten tapahtu. Ajoin ponit tallille ja jätin ne käytävälle odottamaan varusteiden riisumista hakiessani hoitotarvikkeita. Kun tulin takaisin niin siellä oli täys rähinä päällä. Sillä liikkuvuudella millä kyseiset ponieläimet nyt edelleen valjastettuina ja kärryihinsä köytettyinä pystyivät operoimaan, Tiki vinkui, antoi hammasta ja yritti jopa potkia. Assi puolestaan vaikutti tyynemmältä, lepyttelevämmältä, vaikka kyllä sekin takaisin pisti siinä kohtaa kun punaisen pikkupirun purukalusto napsahti nahkaan.

Multahan lähtee onneksi tällaisissa tilanteissa aika luonteva litania alfaäänellä lausuttuja rumia sanoja ja tää sai ponineidot välittömästi lopettamaan. Tiki vähän toki vielä luimuili ja mulkoili Assin suuntaan, kun toisen naamaa pikemminkin koristi sellainen loukkaantunut resting bitchface. Irrotin pahemman pukarin ripeästi kärryistä ja tuuppasin tamman äläkän houkuttelemana paikalle saapuneen Gerardon kouraan. Assi säästyi onneksi pahemmilta jäljiltä ja Tikikin rauhoittui etäisyyttä saatuaan nopeasti. Mikä ikinä sitten olikaan moisen välikohtauksen syynä, toivomme todella, että pari vielä tulevaisuudessa paikkaa välinsä ja nähdään valjakkoradoilla taas yhdessä.