Kuunokka

Paradise was always over there, a day’s sail away.

Shetlanninponit olivat aina olleet osa mun elämää, välillä pakollinen paha, välillä se liima jota ilman elämää ei muka olisikaan. Pentunakin olin ihan poni sitä ja poni tätä, ja kaikki kaverit oli tietenkin kateudesta vihertäviä, lähinnä kun meillä niitä poneja oli eikä vain paria vaan parikymmentä ja joskus enemmänkin. Mun äitihän oli se hullu ponimuijja, tai hullu koiramuijja, riippuu keneltä kysyttiin ja kumpi laji oli viimeaikoina herättänyt enemmän huomiota. Hullu se joka tapauksessa oli, jopa mun mielestä, ja hullummaksi vaan meni, ennen ku kuoli pois. Myös Gerardon taustalta löytyy hyvin samankaltainen tarina. Sen vanhemmat kasvattaa andalusianhevosia Espanjassa, lähellä Sevillaa, ja ratsastus on aina ollut osa sen elämää sekä lopulta, kuten mullakin, ammatti.

Minä ja G tavattiin juurikin siellä Sevillassa mun ollessa sillä suunnalla vaihto-oppilaana. Se lomaromanssi venähtikin sitten useamman vuoden mittaiseksi, josta suurimman osan asuimme Espanjassa. Yhteiset arvot, unelmat ja intressit kulminoituivat siihen kun vuosien etsimisen ja säästämisen jälkeen löydettiin Pohjanlahden rannikolta se oma, ei-niin-pieni, mutta verrattain halpa "konkurssikartano", jossa oli kaikki peruspuitteet valmiina ja helvetillinen määrä pintaremonttia edessä. Siinä oli perustukset meidän unelmien toteutumiselle ja lähtökohta tarinalle nimeltä Kuunokka.

Mun ja Gerardon tarina loppu siihen, tilan ei. Me päätettiin toteuttaa meidän kunnianhimoiset ja pääosin ruusunpunaiset visiot kavereina. Remontit oli siihen mennessä onneksi remontoitu; tekaistiin oikein maalaisromanttinen, ällösöpön ja glamourin värittämä miljöö keskelle harmaata Suomea. Pienellä budjetilla tehdessä puuttumaan on jäänyt monenlaisia tarpeellisia hienouksia aina maneesista kävelytyskoneeseen ja omaan maastorataan, mutta tulevaisuussa näitä varmasti rakennellaan sitä mukaa kun toiminta vakiintuu rahavirtojen osalta plussan puolelle.

Niin ja ne meidän unelmat - sanotaan näin, että ne on työn alla. Tää miljöö on jo yksi, toteutunut sellainen. Seuraava askel on valaa pohja meidän hevos- ja ponikannalle, ja sen jälkeen tuottaa sitä ällösöpöä ja glamouria varustettuna riittävällä kapasiteetilla. Kun lopulta joku, joskus, jossain tulevaisuudessa tietää mikä Kuunokka on, voidaan sanoa, että mä ja G ollaan tehty työmme oikein.