Kuunokka

Brokeback Wundermordor

Kaksi hannoveria, ori ja tamma, olivat lopulta ne jotka kolahtivat mielenkiintoisesta hevostarjonnasta koviten. Ei vissiin ollut Saksassa ihan niin luminen toukokuu kuin Suomen maalla, tai ainakin sen verran närkästynyttä pärinää valkoinen höttö aiheutti näissäkin hevosissa. Eipä sillä, että siinä säässä olisi itsekään liiemmin hurraata tullut huudettua. Mortti ja Gimma, jotka muun muassa olivat jo myöskin kisamatkojen konkareita, kotiutuivat säänsuojaan päästyään kuitenkin nopeasti eikä tässä vaiheessa Gerardokaan jaksanut olla enää kovin pahoillaan ostoksistani - olisi huonomminkin voinut valita.

Hannover, ori
s. 01.12.2015 GER
VH16-011-0011

Kasv. Brokeback
Om. Kuunokka (Serena, VRL-09334)

Ruunikko (Aa Ee)
Säkä 165cm

virtuaalihevonen / kuvat © virtuaalikuvamyynti
2 Star Prospect
KTK-II 08/2019
ERJ ei osallistunut

Mortistä näkee jo noin vajaan kilometrin päähän, että se on the Äijjä. Ja on muuten tasapainoinen hevonen, eikä pelkästään päällisin puolin vaan myös pään sisältä. Se on sopivan ori, mutta ei mikään höyrypää vaan juuri sellainen arvokas ja säteilevä herrasmies jonka ei tarvitse järjestää showta tullakseen huomatuksi. Epäilemättä hyvä käytöskoulu yhdistettynä sopivan itsevarmaan, suht kuuliaiseen luonteeseen ovat muovanneet Mortista arjessa oikein miellyttävästi käyttäytyvän ja helpon hevosen.

En kuitenkaan sano, etteikö Mortissakin olisi vikoja. Sanon vain, että normaaliarjessa niitä harvemmin ilmenee, eikä ori kyllä kisamatkoillakaan tai muissa erikoisemmissa ympäristöissä hirtä kiinni, mitä nyt on hyvin tyypillisen kisahevosen tapaan vähän tavanomaista reaktiivisempi. Tällöinkin se kuuntelee kyllä ihmistä ainakin noin 95 prosenttisesti siinä missä omilla kylillä sana menee perille ihan tilanteessa kuin tilanteessa. Kaikki mahdolliset hoitotoimenpiteet ori hyväksyy rutiininomaisesti eikä ole turhan tarkka siitä kuka siellä narun jatkeena kulloinkin sattuu roikkumaan.

Kuten saksalaiset autot, on ori käyttöominaisuuksiltaankin varma peli. Mortilla kiehahtaa, jos kiehahtaa, vain juuri sen verran, että tulee pientä lisäpotkua liikkumiseen ja aistimaailma pysyttelee pääosin ratsastajaan kohdistuneena. Liikkeet oriilla ovat upeat kaikissa askellajeissa ja vaikka Mortti ei anna mitään ilmaiseksi, ei se varsinaisesti ole mitenkään vaikea ratsastaa kun vain tietää mitä tekee.
Rataesteillehän oriin kapasiteetti on ihan sieltä kimaltelevimmasta kärjestä ja hyvä vain, että tämä urho tuli meille jo kilpailunsa kilpailleena, pelkästään jalostushevoseksi - ei nimittäin olisi Kuunokan tiluksilta löytynyt ratsastajaa hyppäämään 160cm:n esteitä. Mortin hyppytyyli voisi olla parempikin, mutta liikkuminen radalla on sujuvaa mikä osaltaan edesauttaa sopivien hyppylinjojen hienosäädössä. Toki vaikka ponnistusvoimaa löytyy, ovat teknisemmät radat Mortille selkeä kompastuskivi.

Suku & jälkikasvu

Wunderstern
HANN rn 163cm, KTK-II
ii. Wunderfisch
HANN rn 163cm
iii. Wundervogel
HANN prn 164cm, EVM
iie. Verzogen
HANN rn 169cm, EVM
ie. Ara Kay
HANN prt 160cm, KTK-III
iei. Sanschavalier
HANN prn 165cm, EVM
iee. Aia Parr
HANN prt 160cm, EVM
Molly the Murderer
HANN rn 166cm, KTK-II
ei. Norragon
HANN trn 168cm, ERJ-II YLA2
eii. Gondrig Shadow
HANN, EVM
eie. Gizha
HANN vrt, EVM
ee. Murder of Crows
HANN, m 163cm
eei. Red Right Hand
HANN prt 166cm, EVM
eee. One More Murder
HANN rn 160cm, EVM
Isälinja ; Wunderstern - Wunderfisch
Emälinja ; Molly the Murderer - Murder of Crows

Sukua 2 polvea.

Käytettävissä jalostukseen 06/2016 lähtien puoliveritammoille.

01.10.2019   t. Nox Pixie Pun   -
09.02.2020   t. Nox Mordorbitch   -
28.03.2020   o. A Hobbit In Headlights   -

Kilpailumenestys

Estepainotus Näyttelymenestys Arvokilpailumenestys
kouluratsastus
esteratsastus
valjakkoajo
kenttäratsastus
vaativa A
160 cm
-
-
ei kilpaile
sijoituksia 40/40
ei kilpaile
ei kilpaile
09.06.2019 NJ näyttelyt ; irtoSERT
30.06.2019 NJ näyttelyt ; irtoSERT
13.01.2020 NJ näyttely ; irtoSERT
30.06.2019 VSN näyttelyt ; RCH
ei arvokilpailusijoituksia

Muut sijoitukset

05.04.2016 ERJ, 160 cm ; 2/30
30.03.2016 ERJ, 160 cm ; 2/30
29.03.2016 ERJ, 160 cm ; 3/33
29.03.2016 ERJ, 160 cm ; 1/30
26.03.2016 ERJ, 160 cm ; 1/30
20.03.2016 ERJ, 160 cm ; 4/25
18.03.2016 ERJ, 150 cm ; 3/30
17.03.2016 ERJ, 150 cm ; 3/50
16.03.2016 ERJ, 150 cm ; 4/50
15.03.2016 ERJ, 160 cm ; 4/25
12.03.2016 ERJ, 150 cm ; 5/50
09.03.2016 ERJ, 160 cm ; 4/25
07.03.2016 ERJ, 160 cm ; 2/30
23.02.2016 ERJ, 160 cm ; 3/23
17.02.2016 ERJ, 160 cm ; 3/30
15.02.2016 ERJ, 160 cm ; 4/30
15.02.2016 ERJ, 160 cm ; 2/39
11.02.2016 ERJ, 160 cm ; 1/20
03.02.2016 ERJ, 160 cm ; 4/40
30.01.2016 ERJ, 160 cm ; 2/40
29.01.2016 ERJ, 160 cm ; 1/30
28.01.2016 ERJ, 150 cm ; 5/50
28.01.2016 ERJ, 160 cm ; 6/40
27.01.2016 ERJ, 160 cm ; 6/40
27.01.2016 ERJ, 150 cm ; 6/50
27.01.2016 ERJ, 160 cm ; 6/90
26.01.2016 ERJ, 160 cm ; 4/30
24.01.2016 ERJ, 160 cm ; 5/30
23.01.2016 ERJ, 160 cm ; 1/30
22.01.2016 ERJ, 160 cm ; 1/30
21.01.2016 ERJ, 160 cm ; 4/30
21.01.2016 ERJ, 160 cm ; 3/30
20.01.2016 ERJ, 160 cm ; 5/30
15.01.2016 ERJ, 160 cm ; 5/30
06.01.2016 ERJ, 160 cm ; 2/30
06.01.2016 ERJ, 160 cm ; 1/17
01.01.2016 ERJ, 160 cm ; 3/26
31.12.2015 ERJ, 160 cm ; 2/26
29.12.2015 ERJ, 160 cm ; 4/30
28.12.2015 ERJ, 160 cm ; 1/30

05/2020 Päiväkirja

© Tuire

Parkkeerasin autoni Kuunokan parkkipaikalle ja hengähdin hetkeksi. En ollut pitkään aikaan käynyt hoitamassa muiden hevosia, joten minua hieman jännitti. Sammutin auton moottorin, nappasin reppuni etupenkiltä ja nousin autosta ylös. Komea kartano oli selvästi nähnyt elämää useamman vuosikymmenen ajan, mutta oli sitä myös remontoitu. Pian minua kohti kävelikin reippaalla askeleella naishenkilö, joka esitteli itsensä Serenaksi. Hän ohjasi minut suoraan talliin kertoen, että oli ajatellut paria vaihtoehtoa minun hoidettavaksi.

Ensimmäisenä oli pienikokoinen shetlanninponi, joka kuitenkin saattoi olla hankala uusien ihmisten kanssa.
"Ehkä parempi jos otettais joku enemmän vieraista tykkäävä yksilö. Tää Toomas on välillä sellanen kiukku-kalle, ettei uskoiskaan, että tuttujen kanssa olisi kiltisti."
"Joo, tunnen useammankin shettiksen ja ne osaa kyllä olla hankalia", naurahdin hieman levottomasti. En haluaisi puremajälkiä pohkeeseen, joten mieluummin joku muu kuin shettis.
"No mut hei, mitäs tykkäisit Mortista!" Serena sanoi iloisesti, kun olimme siirtyneet pidemmälle talliin. Hänen osoittamassa karsinassa seisoi ruunikko puoliverinen, joka hörähti omistajalleen ja työnsi päänsä karsinan alaoven yli. "Se on herrasmies, joka kotona kuuntelee kaiken mitä sille sanot."
Annoin käteni orille haisteltavaksi ja se työnsi turpansa kämmentäni vasten.
"Joo, tän kanssa voisin lähteä", vastasin hymyillen.

Serena näytti minulle varustehuoneesta Mortin harjapakin, suitset ja talutusnarun, koska sovimme että voisin käydä ihan vain kävelemässä orin kanssa. Sillä oli edellispäivänä ollut rankempi treenipäivä, joten tänään kevyt liikutus olisi paikallaan. Vein varusteet orin karsinalle ja siirryin orin karsinaan laittaakseni sen käytävälle kiinni. Kiltisti se tuli perässäni ja antoi sitoa itsensä, joten pääsin aloittamaan orin huolellisen puunauksen.

Puolisen tuntia sain kulumaan, kun kävin Mortin perusteellisesti läpi turpakarvoista hännän latvoihin asti eikä ori laittanut sitä ollenkaan pahaksi.
"Joko oltais valmiita lähtemään kävelylle?" kysyin ruunikolta, jonka silmät oli alkaneet luppaamaan jo vartti sitten. Sen korvat kääntyi ääntä kohti ja pää nousi hieman ylemmäs. "Otan tuon kyllä-vastauksena", hymähdin ja laitoin harjakamman pakkiin, jonka kävin vielä viemässä varustehuoneeseen.

Serena oli täysin oikeassa siinä, että Mortti kuuntelee kaiken mitä sanon. Aina, kun avasin suuni, toinen tai joskus molemmat korvat kääntyi välittömästi minua kohti. Ori myös käyttäytyi todella mallikkaasti, se käveli rauhallisesti vierelläni eikä yrittänyt rynniä edelleni. Muutaman kerran se halusi jäädä tutkimaan metsästä kuulunutta ääntä enkä nähnyt syytä sitä kieltääkään, koska meillä ei ollut mihinkään kiire.

Kolmisen varttia taisimme metikössä tallustella, kunnes saavuimme takaisin tallille. Koska olimme kävelleet rauhallisesti emmekä rämpineet ojissa tai muuten märillä alueilla, oli Mortti edelleen siistissä kunnossa. Laitoin sen kuitenkin pihalla harjaustolppaan kiinni ja tarkistin vielä jalat, ettei niihin ollut tullut mitään. Kun kaikki oli kunnossa, kävin viemässä orin takaisin karsinaansa, minkä jälkeen kävin hyvästelemässä Serenan ja lähdin kotiin.

03/2020 Päiväkirja

© Serena

Mä en ole kesäihminen, enkä mä oikein ole talvi-ihminenkään, mutta kauniit kevät- ja syyspäivät saivat mut yleensä aivan erityisen onnelliseksi ja herättivät kaipausta luonnon helmaan. Ei sillä, että me oltais missään ihan varsinaisessa rytelikössä justiinsa oltu; omilla kylillä kaupan parkissa, mutta paistoi se aurinko toki tännekin.

"Onkos nämä ihan kilttiä hevosia," määki joku vanhempi naisihminen metrin verran mua alempaa. Leksa oli mennyt tekemään kauppaan nopeat ostokset sillä aikaa kun mä pidin hevosille ja itselleni seuraa. Mortti ja Himmeli olivat toki niin monessa liemessä keitetyt, ettei tämmöinen pikkukaupan puoliautio parkkipaikka ollut juttu eikä mikään niille, vaan mummeli toki kiinnosti molempia.
"Kilttejä on kumpikin. Saa niitä silittää jos mieli tekee."
No näinhän sen mummelin mieli tekikin. Onneksi oli matkassa tätä kivempaa hevososastoa ja kumpikin kyllä selvästi mummoista pitivät, pisti oikein Mortin luimistamaan lähestyvälle Himmelille joka ei meinannut toisen tilaa häiritsemättä ylettyä huomionosoituksien kohteeksi. Katsoin itse parhaaksi jalkautua ja asettaa itseni oriiden väliin, ihan vain varmemmaksi vakuudeksi.

"Minun ukkinipa olikin eläinlääkärinä rintamalla. Oli meillä hevosia kotonakin silloin kun oli vielä pikkutyttö, vaan nämä taitaakin olla vähän hienompia ratsuja nämä." Minua meinasi huvittaa. Niin korea kuin olikin, ummisti Morttikin oikein silmänsä ja tarjoutui kihnutettavaksi.
"Ei nämä onneksi näistä maallisista arvoistaan välitä," hymähdin ja huomasin samalla Leksan jo ilmestyvän kaupan ovista ulos.
"Olettekos te sieltä Kuunokan niemeltä?" Nyökkäsin mummelille vastaukseksi samalla kun ojensin Himmelin ohjat takaisin Leksalle. Sen ilme näytti samalta kuin mun päässä tuntui; äkkiä takaisin sivistyksen ulkopuolelle! "No sinne varmaan mahtuu hevonen jo toinenkin. Hyvät jatkot vaan teille."

Kiipesin takaisin Mortin selkään samalla kun vanhus tarjosi vielä viimeiset rapsutukset molemmille hevosille. Oli ihan mukavaa vaihtelua käydä tällainen pidempi maastolenkki, ainakin tällaisilla elukoilla jotka tavanomaisesti toimivat moitteetta, mutta olipahan vaan nykypäivänä hevoseläimen kanssa edes pikkukylälle ilmestyminen lajinsa nähtävyys sekin. Mummelin lisäksi useammankin silmäparin katse seurasi meitä kun poistuimme takaisin kotikulmien suuntaan.

05/2019 Historia

© Serena

Myönnetään, olin vähän tuhma. Guilty as charged. Kun G anto luvan ostaa meille iberiaanoneito Lily, tuli hän tarjonneeksi kuin kultavadilla mulle oikeuden selata Keski-Euroopan hevostarjontaa vähän laajemminkin, koska - huom. sanatarkasti - "on vähän tyhmää kuljettaa niin pitkää matkaa vain yhtä hevosta". Eikä siinä kauaa mulla nokka tuhissutkaan ja alas ennätti solahtaa vain neljä kuppia kahvia kun näytölle avautui juuri se mitä etsin; joku poloinen oli hautautumassa hevoslaumansa alle ja yritti nyt päästä muutamasta epätoivoisesti eroon. Epätoivoinen tarkoitti myös usein halpaa, joten tilaisuus oli likipitäen täydellinen. Ja Saksakin enemmän tai vähemmän on matkan varrella kun ajattelee matkaa pizzavaltiosta kohti Suomea. Jee!

Kaksi hannoveria, ori ja tamma, olivat lopulta ne jotka kolahtivat mielenkiintoisesta hevostarjonnasta koviten. Ei vissiin ollut Saksassa ihan niin luminen toukokuu kuin Suomen maalla, tai ainakin sen verran närkästynyttä pärinää valkoinen höttö aiheutti näissäkin hevosissa. Eipä sillä, että siinä säässä olisi itsekään liiemmin hurraata tullut huudettua. Mortti ja Gimma, jotka muun muassa olivat jo myöskin kisamatkojen konkareita, kotiutuivat säänsuojaan päästyään kuitenkin nopeasti eikä tässä vaiheessa Gerardokaan jaksanut olla enää kovin pahoillaan ostoksistani - olisi huonomminkin voinut valita.