Jeili

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Snygge! En tiiä tarviiko miun muuten tätä hankintaa edes perustella?

Sanottakoon silti, että olin pidemmän aikaa pitänyt silmällä Vähäpellon kasvattimarkkinoita sopivan hevosen toivossa. Erityisesti siellä oli pari oria jotka minua kiinnostivat, toinen näistä Kärmeniemeläinen (kuinkas muutenkaan!) Svalglada. Lisäksi Vähäpellon tammoista mieleeni oli jäänyt uskomattoman monipuolinen ja ihanaluontoinen Valenssi, joten kun markkinoille tipahti orivarsa yhdistelmästä Svalglada ja Vähäpellon Valeria, jonka emä Valenssi on, tiesin, että rauhaa en saa jos en jonkinlaista ostotarjousta kyseisestä hevosesta tee.

Täytyy tosin myöntää, että Snyggen olisin halunnut vaikka sen vanhemmat olisivat olleet Joulupukki ja Helinä-keiju. Ihan vaan koska Snygge!

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Taluttelin höyryävää punarautiasta talliin. Se ilmoitti saapumisestaan kimeällä kiljunnalla joka sai vastaan kävelevän Annin heittämään kädet korvilleen. Huutoa seurasi kumea hörinä ja kavioiden kolahtelu betonilla Snyggen stepatessa kärsimättömänä, siinä missä minä riivin ohikulkiessa enimpiä varusteitani toimiston oven pieleen.

"Sä näytät sille ku oisit tehny töitä," Anni hymähti taputtaen pörisevää oria ohimennen kaulalle. En tiiä kummalle se puhui - minunkin otsaani oli muutama hiussuortuva liimautunut ja tunsin, sekä haistoin, kainaloideni alle levinneet läiskät.
"Joo, meillä oli pieniä erimielisyyksiä suunnasta ja vauhdista, sanotaan näin."

Estevalmentajamme Meeri oli laittanut niin minut kuin Snyggenkin koville. Tai pääasiassa minut, Snyggellä kun tuntui olevan vielä paukkuja vaikka toiselle tunteroiselle. Olimme harjoitelleet lähestymisiä radalla. Esteet olivat isoja ja käännökset tiukkoja. Piti edetä rauhassa ja sekös oria kismitti. Nähtiin siinä sellaistakin piruetintynkää ja pukkisarjaa jotka eivät välttämättä olisi kyseiselle radalle kuuluneet.

Vein Snyggen pesuboxiin. Sinnekin se melkein juoksi ja mulkoili sitten minua kuin sanoen "hopi hopi, palvelua perkele". Ja palveluahan se sai. Heivattuani hikiset vermeet rautiaan päältä odottamaan putsausta, avasin hanan ja aloin valella oria vedellä. Se puhisi tyytyväisenä ja painautui kättä vasten hieroessani karvaan shampoota. Tämä täytyi toki tehdä kyseiselle elukalle pitkän kaavan mukaan ja eipä siinä kiire ollutkaan, olisin vain mieluusti ottanut saman hoidon vastaan itsekin.

Kuivatessani oria isä pölähti talliin.
"Oho, näytätpäs sinä--"
"Älä sano sitä," keskeytin miestä varoittavasti mulkaisten samalla kun jatkoin Snyggen karvaisen kuontalon parissa.
"Tulinkin vaan kysymään ennätätkö sinä tuossa vartin päästä ruualle. Kata ja Eliaskin tulee ihan kohta."
"Joo, jos viitit hakee tälle loimen ja autat noitten kamojen kanssa?" Ilmeisesti mun ulkoinen olemus ei jättänyt isän tyypillisille vastalauseille sijaa. Saatuani Snyggen viimein karsinaansa ja sen varusteet suurinpiirtein järjelliseen kuosiin, pääsin itsekin hemmoteltavaksi - Katan mies Elias nimittäin oli ammatiltaan urheiluhieroja ja joutui pienen maanittelun päätteeksi tekemään taikojaan meikäläisen lihashuollon eteen.