Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Ruttonaamiorakastaja

SV-II KEV-I

NIMI Ruttonaamiorakastaja
ROTU,SKP Suomenhevonen, ori
SYNTYMÄAIKA 01.02.2020 FI
REKISTERINUMERO VH20-018-0103
VÄRI, SÄKÄ Rautias, 169cm
KASVATTAJA Jeili
PAINOTUS (TASO) Kenttä (ko he A - re 90cm - tutustumisluokka)
OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Olen etsiskellyt sopivaa, Navajalaista hevosta jo pitkään, varmaankin siitä asti kun ensimmäisen kerran kuulin tallin olemassaolosta. Harmi vain kun ei ole sitä oikeaa pikku-Navajaa sattunut kohdalle vaikka kuinka on pitänyt silmänsä auki. Hiivurissa kohdalleni kuitenkin osui ori nimeltä Navajan Kauhutohtori, Toopenakin tunnettu rautias jonka luonne edusti vähintäänkin erikoisia piirteitä. Monessa suhteessa ei niin erinomaisia ominaisuuksia omistava hevonen jäi mieleen ja kun mä sitten yhtenä keväisenä aamupäivänä tallipuuhien ohessa aloin pohtimaan Perlan astuttamista, palasivat ajatukseni vähän kuin vahingossa Kauhutohtoriksi nimettyyn oriin.

Mun koikkeli tammani tiinehtyi kuin pelkästä ajatuksesta. "Tule tamma, tule tamma" mä manasin seuratessani kamerasta Perlan varsomispuuhia, hiljattaisen orirysähdyksen jälkeen olin nimittäin jo helisemässä miettiessäni kuinka vuoden-parin päästä koko Jeilin vaara hukkuisi testosteroniin. No orihan sieltä tuli. Hirmuisen soma, pitkäkoipinen rautias, mutta ori kuitenkin. Seurasin kauhulla kun se kuroi vanhempien poikien mitan kiinni ja meni ohi, eikä siinä auttanut kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta sen puolesta, että jospa liinaharja saisi emänsä osan geenibingossa.

Juuri minkäänlaista haastamista tämän kanssa ei esiinny, korkeintaan satunnaista haistattelua ja sitäkin vain tietyissä tilanteissa.

Jos luonnepuolta katsotaan, niin Rotta on oikein onnistunut kasvatti. Se on kohtalaisen kuuliainen, mikä on näinkin isoksi kasvaneelle oriille melkeimpä elinehto. Juuri minkäänlaista haastamista tämän kanssa ei esiinny, korkeintaan satunnaista haistattelua ja sitäkin vain tietyissä tilanteissa. Maasta käsittely on Rotan kanssa miellyttävää. Se on hiljainen hevonen, joka tekee mitä pyydetään kyseenalaistamatta pätkääkään. Oriin kanssa voidaan toimia nopeasti tahi hitaasti, paikassa kuin paikassa, ja vaikka sillä toki on hevoseläimelle tyypillistä epävarmuutta ja herkkyyttä oudoissa tilanteissa, käyttäytyy Rotta yleensä fiksusti.

Rottaa voi hoitaa miten päin vaan ja missä vaan, mutta ruoka-ajat kannattaa pyhittää oriin omalle rauhalle. Vaikka pohjaton ahneus on koulutusmielessä hyväkin ominaisuus, esiintyy se Rotalla myös eräänlaisena resurssiagressiivisuutena ja se saattaakin luimia ja näpsiä mikäli ihminenkin lähestyy sitä eväiden ääressä. Toisaalta Rotta on myös helppo lahjoa toimimaan kuten halutaan; tarjoappa porkkanaa niin heinäkasa unohtuu sen siliän tien. Herkkähipiäisenä hevosena Rotta saattaa reagoida myös varustamiseen ja esimerkiksi klippaamiseen, joten tällaiset toimenpiteet kannattaa suorittaa vaan muitta mutkitta nopeasti ja jättää mahdolliset märinät omaan arvoonsa.

Selästä käsin Rotta ei ole ihan niin automaatti kuin voisi olettaa, joskaan ei mikään järin haastavakaan. Oriilla on hyvä työmotivaatio ja tietynlainen showvaihde jonka se päräyttää ratsastajan selkäänsä saatuaan päälle. Valtaosa Rottan tekemisestä on kuitenkin juuri sitä, showta, ja todellisuudessa sitä saa jumpata melko haartaasti saadakseen oriin oikeaan vireeseen. Oriin liikkeet eivät ole parhaat mahdolliset ja hyvän muodon löytyminen tuntuu joskus olevan tähtien asennosta kiinni. Ei ole tavatonta, että ori heittäytyy liian raskaaksi edestä eikä tilannetta tunnu korjaavan sillä erää oikein mikään.

Esteillä Rottan suorittaminen onkin paljon laadukkaampaa kuin kouluradalla. Vaikka sen hyppytapa on vähintäänkin koominen - on ollut aina - pelastaa hyvin pyörivä, helposti säädeltävä laukka ja ketteryys paljon. Vaikka oriin suoritukset eivät ole tyylipuhtaita, tuntuu se silti onnistuvan hyvällä prosentilla ja ennen kaikkea hyvällä asenteella. Liiemmin ei ori välitä ovatko esteet kentällä vai maastossa, se hyppää mieluusti ja tekee mitä pyydetään. Kaikkine vikoineen Rotta onkin oikein miellyttävä ratsu joka ei vaadi liikaa, mutta antaa tarpeeksi tekemistä selkäänkin.

Suku & jälkeläiset

Navajan Kauhutohtori
prt 153cm, KTK-II SV-II
ii. Haamutohtori
trtkm 150cm
iii. Kammottava Kummitus
iie. Pihlajan Tähtönen
ie. Ruiskukkakaunokki
prt 158cm
iei. Voikukkakuristaja
iee. Suklaasotku
Jeilin Pärla
rn 165cm, KTK-III
ei. Jarl
tprt 168cm, KTK-II
eii. Jaarli
eie. Malena
ee. Hiienkerkkä
m 169cm, KTK-II SLA-II
eei. Mesikervinen
eee. Hiienmintti

Värigenetiikka Aa ee.

Ketteryys, nopeus, voima.
Hyppytekniikka, rohkeus, liikkeet.

Sukua virtuaalimaailmassa 2 polvea.

Käytettävissä jalostukseen 08/2020 lähtien maksimissaan kahdelle tammalle.

sh t. Sotamaalauksen Joutsenrutto
rn 164cm
s. 12.07 2020 emä Mörkövaaran Mustajoutsen

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa.
ks. ajankohtainen tilanne porrastetuissa VRL-rekisteristä.

Kouluratsastus sijoituksia 00/20
Esteratsastus sijoituksia 00/20
Kenttäratsastus tasolla 0/1
Valjakkoajo ei kilpaile

KTK ; ei vielä osallistunut 00/0000

SV-II ; suomenhevosvarsojen arviointi 06/2020

KEV-I ; kenttävarsojen laatuarvostelu 07/2020

KERJ ; ei vielä osallistunut 00/0000

Näyttelyjaoksen näyttelyt Virtuaaliset show-näyttelyt VSR:n rotunäyttelyt
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
VSR-CUP KRJ-CUP ERJ-CUP
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
ERJ (sijoituksia 00kpl ; joista voittoja 00kpl)
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
Päiväkirjamerkintä, © Serena

Kesä saa sammaloituneimmankin heppatätin heräämään horroksestaan. Kaiken maailman näyttelypöhinät aktivoituvat ja yhtäkkiä tekee mieli harkita hevosten kuskaamista hieman muihinkin kissan ristiäisiin. Kun keväinen aurinko grillasi synkeää Suomen maatamme täydellä teholla, voikukat kukki ja hiirenkorvat kasvoivat älyttömällä tahdilla elefantin mittoihin, sain päähäni, että nyt vois olla sopiva aika viedä meidän nuorisoa pitkästä aikaa jonkinlaisiin kissanristiäisiin.

Ja kun tämä täti sai jotakin päähänsä, alkoivat asiat tapahtua yleensä aika vaihdilla.

"Hei Ella!" Kajautin kun näin silmäkulmastani meidän uuden talliorjan astelevan tallitoimiston avonaisen oven ohi. Tyttö pakitti hymyilevän olemuksensa takaisin näkösälle kysyvänä. "Ennätätkö kohta mun kaveriksi? Pitäisi opettaa pikkupojille vähän jumalan pelkoa."

Puoli tuntia myöhemmin seisoimme Ellan kanssa kentällä. Mun kainalossani pörisi Piru ja Ellan narun päässä törötti honkeli hirvenvasan näköinen ilmestys, joka meilläpäin myös Rottana tunnettiin. Koska meidän hevoslapset asustivat pihatossa, ei sellainen päivittäinen käsittely välttämättä aina kuulunut niiden rutiineihin. Mä olin itse ollut ihan hiton kiireinen kilpailemisen kanssa, joten pienten opettaminen lainkuuliaisen hevoseläimen tavoille oli jäänyt ennen kaikkea Viljan vastuulle. Kun mä nyt katselin näitä erittäin asiallisesti narun jatkeena nököttävää poikakultaa, en voinut kuin antaa tallimestarini työlle suurta arvostusta.

Pirun ja Rotan oli suunnitellut vieväni kenttävarsojen laatuarvosteluun sekä meille jo tutumpaan suomenhevosvarsojen arviointiin. Mun tämän päivän ohjelmaan kuului tehdä ihan yleissilmäys näiden poikien käyttäytymiseen, joka, kuten mainittu, osoittautui paremmaksi kuin odotin, ja harjoitella hieman askellajien esittämistä kolmiouralla sekä seisomista rakennearviointia varten. Rotta näytti aivan huikealta - tai no, sen tekeminen näytti, Rotta itsessään kun ei ollut mikään kauhean kaunis ilmestys pitkine jalkoineen, valtavine korvineen ja aavistuksen kyömyine profiileineen. Karvakin repsotti talven jäljiltä. Yhtään ei jäänyt arvailun varaan miksi tätä eläintä kuulemma haukuttiin meillä hirveksi. Käytös oli kuitenkin kaikkea muuta kuin villieläintyyppistä. Liikkuminen oli aika raskasta eikä sitä tasapainoiseksikaan voinut väittää, mutta ori suoritti korvat hörössä ja seurasi Ellan ohjausta kuin partiopoika. Kun taas Pirun kanssa päästiin tositoimiin, vaikutti homma jo paljon enemmän nuorelle hevoselle tyypilliseltä. Jonkun kerran ponia sai pysäytellä ja ottaa voltille kun sen tahti meinasi mennä laukkahommiksi ravin sijaan. Seisominen sentään sujui niin kauan kuin piti namikättä lupaavasti taskussa. Liikkeiltään pikkumies näytti paljon lupaavammalta kuin Rotta, etenkin energisen ja tasapainoisen ravinsa osalta. Vaikka mulla olikin ollut tapana viedä varsoja arvosteluihin hieman vanhempana, oli tällä katsauksella kyllä suuri luotto siihen, että näistä vielä hyvä tulee.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © s