Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Moon Karkkiunelma

KTK-III SLA-II ERJ-III

NIMI Moon Karkkiunelma
ROTU,SKP Suomenhevonen, tamma
SYNTYMÄAIKA 04.01.2016 FI k. 07/2020
REKISTERINUMERO VH16-018-2687
VÄRI, SÄKÄ Rautias, 161cm
KASVATTAJA Moondance
PAINOTUS (TASO) Este (ko he C - re 110cm)
OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Oon katsellut Moon Neviisin varsoja jo pidemmän aikaa ja useita sellaisiakin tullut vastaan joista oon melkein jo tehnyt tarjousta, mutta jänistänyt viimehetkillä. Ei oo vaan sattunu sitä oikeeta kohalle, ei ennen Karkkia. Karkki osoittautuikin sitten varsin mieluisaksi paketiksi; valmis esteratsu, isänä Neviisi, emänä joogilainen joita oon myöskin salaa ihaillut. Suvussa on runsaasti isommanpuoleisia hevosia (isä Neviisi 172cm!) joten toiveissa on tämänkin tamman niitä periyttävän. Niimpä Hunajamäen lopetusmyynneistä lähti matkaan kaksi suomalaista, Karkki sekä pienempi ja kipakampi Nelma, toistensa täydelliset vastakohdat siinäkin suhteessa, että toinen oli järkiharkinta ja toinen kaikkea muuta.

Karkki on ihan ehdoton terapiahevonen. Kun muiden elukoiden kanssa alkaa pipo kiristää, voi mennä Karkin luokse ja muistuttaa itselleen, ettei kaikki hevoseläimet olekaan ihan perseestä. Tamma edustaa sitä tyypillisintä suomenhevosta; se on rauhallinen, tasainen ja rehti. Osaa sekin olla joskus vähän juntti ja välillä rautias tuntuu käteen ihan liiankin verkkaiselta, mutta jos on paininut aamun vaikka useammankin tollomman tyypin kanssa osaa Karkin rauhallisuutta yleensä arvostaa. Tamma onkin oikeastaan kenen tahansa käsiteltävissä ja kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat sen kanssa mutkattomasti.

Ratsuna Karkilla on peruspaketti oikeastaan aika hyvin kasassa. Sillä löytyy niin hyppykykyä kuin kohtuullisesti kouluratsun ominaisuuksiakin, joskin jälkimmäiseen tamman mielenkiinto näyttäisi olevan pyöreä nolla. Karkin mielestä työnteko ilman kentällä olevia puomeja ei ole työntekoa ollenkaan ja se lähinnä haukottelee menemään, kun taas esteradalla korvat pingahtavat pystyyn ja olemus ryhdistyy kuin eri eläimeksi. Yleisesti ottaen Karkki on kuuliainen ja herkkä avuille, eikä sitä jännitä suorittaa hieman haastavempiakaan esteratoja. Hypyt ovat tarkkoja ja lähestymiset maltillisia ja sujuvia, mutta mikään nopeushirmu tämä hevonen ei ole.

Suku & jälkeläiset

Moon Neviisi
(prt 162cm) KTK-III EV-I ERJ-I
ii. Reposaaren Nestori
(trt 162cm) ERJ-I
iii. Raitavan Nevada
(rt 161cm) SLA-II
iie. Seireeni
(vprt 156cm) SLA-II ERJ-II
ie. Moon Eerika
(prt 153cm) YLA2 ERJ-II
iei. Viiman Eeka
(vrt 155cm) SLA-II ERJ-II
iee. Ruuti-Neiti
(rt 150cm) ERJ-II
Joogin Sokeriunelma
(klm 160cm) SLA-I YLA1 ERJ-I
ei. Malkamäen Topias
(trn 156cm)
eii. Mustanaamio
(prt 157cm) SLA-II ERJ-II ERL-III YLA3 SV-I
eie. Hepulin Amalia
(prt 155cm) SLA-II ERJ-II ERL-III YLA3
ee. Moon Marenki
(m 160cm) KTK-III VIR MVA Ch YLA1 ERJ-I SLA-I SV-I
eei. Vinkare
(m 159cm) KTK-I VIR MVA Ch KRJ-I YLA2
eee. Sumun Kaipaus
(rt 163cm) YLA2 ERJ-II

Värigenetiikka Aa ee.

Hyppytekniikka, rohkeus, herkkyys.
Kestävyys, temperamentti, voima.

Sukua virtuaalimaailmassa 3 polvea.

Käytettävissä jalostukseen 07/2016 lähtien maksimissaan kolmelle sh-oriille.

tamma Hunajamäen Karkkikuningatar
rt 160cm, SV-I
s. 01.03.2017 isä Hullunvaaran Teflonjätkä
ori Jeilin Häxvrål
tprt 157cm
s. 28.12.2019 isä Vähäpellon Snygge

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee esteratsastuksessa.
ks. ajankohtainen tilanne porrastetuissa VRL-rekisteristä.

Kouluratsastus ei kilpaile
Esteratsastus tasolla 6/5
Kenttäratsastus ei kilpaile
Valjakkoajo ei kilpaile

KTK-III ; Virtuaalinen suomenhevoskantakirja (R) 11/2019

SLA-II ; Suomenhevosten laatuarvostelu 06/2020

ERJ-III ; Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 06/2020

Näyttelyjaoksen näyttelyt Virtuaaliset show-näyttelyt VSR:n rotunäyttelyt
11.09.2019 kutsu - SH tammat - irtoSERT
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
VSR-CUP KRJ-CUP ERJ-CUP
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
Päiväkirjamerkintä, © Serena

Kesäiset aamut ihan kerta kaikkiaan kutsuvat unohtamaan paskanlappamisen ja painumaan maastoon. Saman tekevät naapurin kakarat, joiden ininä ihan oikeasti voittaa joskus itikoidenkin vastaavan. Kun Jenniina ja Jarna ryntäsivät herättämään minut kello 7:00 (kuulemma Kata oli pidätellyt niitä alakerrassa jo vajaan puolituntisen) ja se ininä todellakin alkoi, komensin siskoni viemään mokomat eluk.. vintiöt talliin ja laittamaan pari sopivaa hevosta valmiiksi. Mä tarviisin mun aamukahvini. Piste.

Kun puoltatuntia myöhemmin laahustin talliin olivat siellä valmiina odottamassa kaksi innosta hihkuvaa tyttölasta ja kolme vähemmän innostuneelta näyttävää hevosta. Janinalla oli käpälässään Karkin ohjat ja Jarna oli kiristämässä Haamun satulavyötä.
"Tässä," Kata ojensi mulle virnistellen Lahjan ohjia. Ilmeisesti tämä oli kosto siitä kun olin sysännyt tamman siskoni vastuulle treenattavaksi laatuarvostelua varten. Hemmetti.

Niin sitä sitten lähdettiin. Laitoin Jarnan menemään Haamun kanssa edeltä, ihan vain siksi, että ehkä oripojan lempeä läsnäolo veisi oman ratsuni ajatukset pois pahasta maailmasta ja perää pitävän Karkin rauhallisuus saisi sen olemaan vilkuilematta kaipaavasti kotia. Suunnitelma toimi mainiosti. Aamuinen aurinko ei vielä tuntunut häiritsevän kuumalta, ainakaan siellä metsän siimeksessä, ja itikatkin kaihtoivat myrkkyjämme ainakin toistaiseksi melko hyvällä prosentilla.

Ongelmat alkoivat siinä kohtaa kun Jenniina käänsi Haamun turvan kohti tuttua laukkapätkäämme. Jopa rennonlupsakkaana tunnettu ori höristi korviaan valpastuen silminnähden, kun taas taakseni pysähtynyt Karkki kuului paukuttavan tannerta jalallaan. Lahja väänsi välittömästi nämä merkit havaittuaan korvansa linttaan ja jähmettyi - sitä en tiennyt oliko tamma valmiina jumittamaan siihen loppu iäkseen vai syöksymään, ja jos niin mihin suuntaan.

"Okei, tota.. menkää te tytöt vaan ja mä tulen jos tulen. Tulkaa tähän takasi jos mua ei ala näkyä."

Likkoja sen enempää kuin heidän ratsujaankaan ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja olisin kaiketi tuntenut pientä kateutta ihanasta laukkapätkästä jollen olisi joutunut keskittymään steppaavaan Lahjaan. Sen enempää minä kuin ratsunikaan ei vaikuttanut ihan varmalta siitä mihin suuntaan tässä pitäisi lähteä, jos ylipäätään liikkuminen oli se järkevin vaihtoehto. Sain kuin sainkin tamman maaniteltua eteenpäin, oveluuttani ihan ravillekin ja onnistumisen puuskassani otimme pätkän viulunkireää laukkaa. Eihän se ollut sama kuin tyttöjen ihana kiitolaukkapätkä, mutta yhdenlainen voitto kuitenkin.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © TN