Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Jeilin Piparkakkupiru

ei meriittejä

NIMI Jeilin Piparkakkupiru
ROTU,SKP Suomenpienhevonen, ori
SYNTYMÄAIKA 13.02.2020 FI
REKISTERINUMERO VH20-018-0099
VÄRI, SÄKÄ Hopearuunikko, 141cm
KASVATTAJA Jeili
PAINOTUS (TASO) Kenttä (ko he A - re 80cm - harrasteluokka)
OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Kuten olen aiemminkin tainnut sanoa, suomenhevospiireissä kaikki tiet tuntuvat vievät Susirajaan, niin myös tämän ponin kohdalla ja useammankin sukulaisen voimin. Tästä seikasta huolimatta tuumasin saman tien Tollon Haltiasalossa tavatessani, että tästä ponista tahdon varsan. Pihla mua toki vähän kerkesi jo asiasta torumaan, mutta minä olin päätökseni tehnyt; päätöksen jota perustelin ennenkaikkea sillä ettei ihan jokaisessa niemessä ja notkelmassa kasva CIC1 tasoisia piensuokkeja, tai edes suokkeja.

Ongelmaksi jäikin sitten sellainen pikku juttu, että kenelle tämän hevosherran lemmenhedelmiä tarjoiltaisiin. Todellisia vaihtoehtoja ei kylläkään ollut kuin pari, Fiinu ja Vintiö. Fiinu olis varmaankin ollut looginen valinta kun katsoo painotusta ja tasokkuutta, mutta piru mun olkapäällä sanoi, että valitseppa Vintiö. Vintiö joka ei pidä ihmisistä, hevosista eikä oikein elämästäkään. Vintiö jonka rungolla kyllä pääsisi, vaan kun päätä ei kiinnosta. Vintiö jonka ensimmäistä varsaa on luonnehdittu sanoin "ihan siedettävä". Mä aioin kuitenkin pitää tän varsan itselläni, joten tarpeen vaatiessa sen voisi vaikka piilottaa tallin taakse perimmäiseen tarhaan jos Susiraja puskisi turhan vahvana läpi.

Mä nimittäin ajattelin saavani tästä taas uuden hullupullan talliin ja nimikin napsahti poniparalle tätä teemaa ajatellen.

Kun kuvittelin mielessäni Tollon ja Vintiön rakkauden hedelmää, menivät mielikuvat melkolailla metsään siitä mikä todellisuus sitten lopulta oli, mä nimittäin ajattelin saavani tästä taas uuden hullupullan talliin ja nimikin napsahti poniparalle tätä teemaa ajatellen. Pirusta kävi kuitenkin jo varsana ilmi, että vaikka siitä löytyy emänsä epävarmuutta ja isänsä rauhattomuutta, on pikkuoriilla kaikki potentiaali kasvaa kunnon hevoskansalaiseksi ja siispä se päätettiin kääriä jo pennusta pitäen rakkauteen jotteivat Vintiön pahat tavat tarttuisi varsalle. Pirua onkin siis hellitelty ja namitettu aivan överisti ja tällaista kohtelua se osaa myös aikuisena oriina arvostaa, jopa vaatia.

Piru on erittäin helppo hoitaa, varustaa ja lastata, kunhan pitää mielessään, että se on melko herkkä ja jokseenkin epävarma hevonen joka joissakin tilaisessa tarvitsee tukea, turvaa ja namittavaa kättä. Ori tottelee ja kunnioittaa ihmistä kokoon ja sukupuoleen katsomatta ja se haluaa olla kaikkien kaveri, vaikka vähän väkisinkin. Oikeastaan ainoa huono tapa tai piirre Pirussa onkin hienoinen rauhattomuus ja kiireisyys, joka näkyy pääasissa taluttaessa ja kun pitäisi odottaa kiltisti aloillaan. Piru alkaa osoittaa levottomuuden merkkejä heti jos hoitotyö katkeilee ja maasta käsiteltäessä sitä saa ihan rohkeasti muistuttaa, ettei ihmisen kävelytahti ole sama kuin hänen reipastelunsa.

Kun Pirua alettiin ratsuttamaan, kävi nopeasti ilmi, että tämän oriin kanssa asiat etenevät nopeasti. Se on nopea oppimaan ja halukas tekemään yhteistyötä, eikä kapasiteetissakaan ole isoa vikaa vaikka olisin minä toivonut vähän äreämpääkin kenttäpeliä käsiini. Piru liikkuu hyvin eteen, mutta vaikkei olekkaan mikään kuumakalle, on ori hyvin herkkä ja oireilee nopeasti vähänkään kovempia apuja. Muoto löytyy helposti, mutta sen ylläpitäminen vaatii ratsastajalta tarkkuutta varsinkin suorilla urilla joissa ori alkaa helposti kiirehtiä.

Esteet eivät ole Pirun vahvuusaluetta sen enempää maastossa kuin kentälläkään. Tekniikaltaan se on kohtuullisen hyvä ja tarkka hyppääjä, mutta laukan säätelyssä on tekemistä. Ori kiirehtii helposti esteille ja hypyt jäävät sitten laadultaan heikoiksi. Tasainen, rauhallinen ja hallittu ovat termejä joihin Pirun kanssa kannattaa panostaa sen sijaan, että lähtisi kokeilemaan rajoja.

Suku & jälkeläiset

Kuurakatrilli
klm 142cm, KTK-II
ii. Vainajainvalssi
klm 138cm, KTK-II Ch SLA-I* KERJ-I
iii. Rapanhapakko
klm 140cm, SLA-I KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I
iie. Kaarnalaivan Kikapo
hprn 136cm, KTK-II VIR MVA Ch SLA-I KERJ-I VSR-C
ie. Koistilan Hallakka
rt 147cm, KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-I KERJ-II
iei. Hallan Peikko
tprt 158cm, KTK-II Ch SLA-I ERJ-II
iee. Hunajaliinu
vkk 144cm, KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-I
Vuornan Veikeä Voisilmäpulla
hprn 145cm, Ch
ei. Snillin Hittavainen
hprnvkk 146cm, KRJ-I
eii. Hiisirikko
vkk 143cm, KTK-III SLA-I KRJ-II ERJ-I KERJ-II YLA1 VSR-A
eie. Turkasen Pippuri
rn 148cm, KTK-II
ee. Nokkela Nuotiopulla
prn 146cm, KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-I YLA2
eei. Hesperi Hesekiel
tprt 155cm, KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-I YLA2
eee. Mananlieska
prn 142cm, KTK-III SLA-I KRJ-I ERJ-I

Värigenetiikka Aa Ee Zz.

Nopeus, voima, herkkyys.
Rohkeus, ketteryys, temperamentti.

Sukua virtuaalimaailmassa 3 polvea.

Käytettävissä jalostukseen 08/2020 lähtien maksimissaan kahdelle sh-tammalle.

skp Varsannimi
värisäkä
s. 00.00.0000 emä Emännimi

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee koulu- ja kenttäratsastuksessa.
ks. ajankohtainen tilanne porrastetuissa VRL-rekisteristä.

Kouluratsastus tasolla 0/4
Esteratsastus ei kilpaile
Kenttäratsastus sijoituksia 00/40
Valjakkoajo ei kilpaile

KTK ; ei vielä osallistunut 00/0000

SLA ; ei vielä osallistunut 00/0000

KERJ ; ei vielä osallistunut 00/0000

Näyttelyjaoksen näyttelyt Virtuaaliset show-näyttelyt VSR:n rotunäyttelyt
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
VSR-CUP KRJ-CUP KERJ-CUP
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
KRJ (sijoituksia 00kpl ; joista voittoja 00kpl)
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
Päiväkirjamerkintä, © Serena

Kesä saa sammaloituneimmankin heppatätin heräämään horroksestaan. Kaiken maailman näyttelypöhinät aktivoituvat ja yhtäkkiä tekee mieli harkita hevosten kuskaamista hieman muihinkin kissan ristiäisiin. Kun keväinen aurinko grillasi synkeää Suomen maatamme täydellä teholla, voikukat kukki ja hiirenkorvat kasvoivat älyttömällä tahdilla elefantin mittoihin, sain päähäni, että nyt vois olla sopiva aika viedä meidän nuorisoa pitkästä aikaa jonkinlaisiin kissanristiäisiin.

Ja kun tämä täti sai jotakin päähänsä, alkoivat asiat tapahtua yleensä aika vaihdilla.

"Hei Ella!" Kajautin kun näin silmäkulmastani meidän uuden talliorjan astelevan tallitoimiston avonaisen oven ohi. Tyttö pakitti hymyilevän olemuksensa takaisin näkösälle kysyvänä. "Ennätätkö kohta mun kaveriksi? Pitäisi opettaa pikkupojille vähän jumalan pelkoa."

Puoli tuntia myöhemmin seisoimme Ellan kanssa kentällä. Mun kainalossani pörisi Piru ja Ellan narun päässä törötti honkeli hirvenvasan näköinen ilmestys, joka meilläpäin myös Rottana tunnettiin. Koska meidän hevoslapset asustivat pihatossa, ei sellainen päivittäinen käsittely välttämättä aina kuulunut niiden rutiineihin. Mä olin itse ollut ihan hiton kiireinen kilpailemisen kanssa, joten pienten opettaminen lainkuuliaisen hevoseläimen tavoille oli jäänyt ennen kaikkea Viljan vastuulle. Kun mä nyt katselin näitä erittäin asiallisesti narun jatkeena nököttävää poikakultaa, en voinut kuin antaa tallimestarini työlle suurta arvostusta.

Pirun ja Rotan oli suunnitellut vieväni kenttävarsojen laatuarvosteluun sekä meille jo tutumpaan suomenhevosvarsojen arviointiin. Mun tämän päivän ohjelmaan kuului tehdä ihan yleissilmäys näiden poikien käyttäytymiseen, joka, kuten mainittu, osoittautui paremmaksi kuin odotin, ja harjoitella hieman askellajien esittämistä kolmiouralla sekä seisomista rakennearviointia varten. Rotta näytti aivan huikealta - tai no, sen tekeminen näytti, Rotta itsessään kun ei ollut mikään kauhean kaunis ilmestys pitkine jalkoineen, valtavine korvineen ja aavistuksen kyömyine profiileineen. Karvakin repsotti talven jäljiltä. Yhtään ei jäänyt arvailun varaan miksi tätä eläintä kuulemma haukuttiin meillä hirveksi. Käytös oli kuitenkin kaikkea muuta kuin villieläintyyppistä. Liikkuminen oli aika raskasta eikä sitä tasapainoiseksikaan voinut väittää, mutta ori suoritti korvat hörössä ja seurasi Ellan ohjausta kuin partiopoika. Kun taas Pirun kanssa päästiin tositoimiin, vaikutti homma jo paljon enemmän nuorelle hevoselle tyypilliseltä. Jonkun kerran ponia sai pysäytellä ja ottaa voltille kun sen tahti meinasi mennä laukkahommiksi ravin sijaan. Seisominen sentään sujui niin kauan kuin piti namikättä lupaavasti taskussa. Liikkeiltään pikkumies näytti paljon lupaavammalta kuin Rotta, etenkin energisen ja tasapainoisen ravinsa osalta. Vaikka mulla olikin ollut tapana viedä varsoja arvosteluihin hieman vanhempana, oli tällä katsauksella kyllä suuri luotto siihen, että näistä vielä hyvä tulee.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan