Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Kaunon Pikkutakiainen

KTK-III SLA-II

NIMI Kaunon Pikkutakiainen
ROTU,SKP Suomenhevonen, tamma
SYNTYMÄAIKA 20.03.2016 FI
REKISTERINUMERO VH16-018-0944
VÄRI, SÄKÄRautias, 154cm
KASVATTAJA Kaunovaara
PAINOTUS (TASO) Koulu (ko he A - re 70cm)
OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Olimme tulleet Kaunovaaraan katsomaan ihanaisen Kultu-ponin lisäksi toistakin suomalaistammaa vahvuuteemme ja kuvan kauniin voikon jälkeen meitä tarhassa odottava sympaattisen näköinen läsipää, jota Takuksi kutsuttiin, nostatti nimellään ja olemuksellaan lähinnä hyväntahtoista hymyntekelettä huulille. Kuulin, että Takku olikin hiljattain kotiinsa palautunut kasvatti, enkä voinut tietenkään olla äännähtämättä myötätuntoisesti läsipään puolesta samalla kun mietin kuumeisesti mikä tammassa mahtoi olla vikana.

Siinä tuli tehtyä sitten sellainen kenties turhankin hätäinen johtopäätös, ettei tämä tamma ollut tarpeeksi erityinen miun makuuni, ja selvästi Takku itsekin oli tämän hätäisyyden suhteen samaa mieltä. Heti selkäni käännettyäni kuului tarhan portilta vaativa vingahdus, jota seurasi kavioiden tahdikas töminä. Takku siellä esitteli meille niin ryhdikästä ravia kuin pienen pukinsekaisen laukkapyrähdyksenkin ja palasi portille hörisemään päättäväisen näköisenä. Se selvästikin oli olettanut pääsevänsä kentälle puurtamaan enkä tietenkään voinut tuottaa sille toista pettymystä. Pian huomasin haluavani antaa tälle reipasluontoiselle tammalle uuden mahdollisuuden maailmalla.

Takku on luontojaan sellainen hyväntuulenhevonen, jonka kanssa voi tarvittaessa jättää aivot narikkaan ilman huolta, että tamma olisi aikeissa suorittaa minkäänlaisia stuntteja ilman ihmisen suostumusta.

Takku on hyvin perinteikäs suomenhevonen niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Liinaharjaisella neidolla on usein sellainen pirteä, avoimen utelias ilme jota katsoessa ei voi olla hymyilemättä. Noin muutenkin Takku on luontojaan sellainen hyväntuulenhevonen, jonka kanssa voi tarvittaessa jättää aivot narikkaan ilman huolta, että tamma olisi aikeissa suorittaa minkäänlaisia stuntteja ilman ihmisen suostumusta. Vaikka onkin persoonaltaan hyvinkin reipas ja eloisa, on Takku sitä viilipyttymäisen kärsivällistä ja tilannetajuista tyyppiä jonka kanssa voi lapsikin puuhastella turvallisesti.

Takunkin kohdalla voi kuitenkin huomata toteutuvan tämän perinteisen ”millainen nimi, sellainen hevonen” -asetelman, se on nimittäin äärettömän seurallinen (lue: läheisriippuvainen), eikä viihdy yksin sen enempää tarhassa kuin tallissakaan. Takun irtallaan hoitaminen voikin loppujen lopuksi osoittautua huonoksi ideaksi, se näet tilaisuuden tullen seuraa ihmistä kuin koira, tai kuin takiainen. Ulkona tämä on toki kauhean kätevää, mutta siinävaiheessa kun huomaat täysimittaisen suomalaistamman seisovan ahtaassa varustehuoneessa kanssasi, ei yhtäkkiä ehkä enää olekaan niin hauskaa. Kun muistaa sitoa Takun kiinni ja vaikka varmuudeksi vielä ottaa kaiken tarvittavan valmiiksi käsien ulottuville, on tamma kuitenkin mitä mukavin hevonen hoitaa ja käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa.

Selästä käsin Takku on mahtavan monipuolinen ja miellyttävä kumppani, jonka palvelualttius ei näytä tuntevan mitään rajoja. Jos haluat rentouttavan ajatustennollausreissun maastoon, on Takku se hevonen joka takuulla kuskaa sinut turvallisesti sinne ja takaisin. Sama hevonen myös antaa kentällä itsestään kaiken annettavissa olevan, olipa edessä sitten sileä rata tai puomeja. Takku taipuu monenlaiseen tekemiseen, toteuttaen aina ratsastajansa käskyt nöyrällä, mutta reippaalla asenteella. Aivan automaattipeli sekään ei ole, vaan vaatii myös ratsastajalta työtä kulkeakseen hallitusti ja antaakseen itsestään näkyviin täyden potentiaalinsa. Niin koulu- kuin esteradallakin se sortuu herkästi pieneen epätarkkuuteen, jos kuski ei muista viedä vaatimuksiaan aivan loppuun asti. Kun puomit alkavat kolista ja tamma karata halutusta temmosta, kannattaa ratsastajan herätä ja alkaa vaatia enemmän, sen suurempaa ihmettä ei parempaan suoritukseen yleensä tarvita.

Suku & jälkeläiset

Fiktion Vihma
(vkk 154cm) KTK-II VIR MVA Ch KRJ-I SLA-I SV-I
ii. Koistilan Vihto
(vkk 157cm) KTK-II Ch KRJ-I SLA-I jälk. lk C
iii. Vimma Vei
(vkk 159cm) KTK-II Ch KRJ-II
iie. Sinervuon Aamu
(vkk 156cm) KRJ-I
ie. Mäkisuon Kirma
(hprn 142cm) KTK-II KRJ-I SV-I
iei. Karusolan Julius
(rt 152cm)
iee. Nevan Karelia
(hprn 141cm)
Villahaan Pihla
(rt 153cm) SLA-II
ei. Villahaan Viljami
(rt 155cm)
eii. Viliskantti
(tprt 152cm)
eie. Naavan Nelli
(rt 157cm)
ee. Fiktion Poutapilvi
(rt 154cm)
eei. AGH Tuulenpuuska
(rt 162cm) KTK-III Ch SLA-I KRJ-I ERJ-I KERJ-I VVJ-I VPA3 jne.
eee. Paljetti
(vkk 164cm) KRJ-I VVJ-I YLA2

Värigenetiikka Aa ee.

Kuuliaisuus, kokoamiskyky, liikkeet.
Herkkyys, rohkeus, nopeus.

Sukua virtuaalimaailmassa 3 polvea.

Käytettävissä jalostukseen 09/2016 lähtien maksimissaan kahdelle sh-oriille.

sh t. Jeilin Taikahilla
vrt 154cm
s. 01.05.2018 isä Jeilin Taikahinen

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee koulu- ja esteratsastuksessa.
ks. ajankohtainen tilanne porrastetuissa VRL-rekisteristä.

Kouluratsastus sijoituksia 40/40
Esteratsastus sijoituksia 24/20
Kenttäratsastus ei kilpaile
Valjakkoajo ei kilpaile

KTK-III ; Virtuaalinen suomenhevoskantakirja 05/2018

SLA-II ; Suomenhevosten laatuarvostelu 02/2019

KRJ ; ei vielä osallistunut 00/0000

Näyttelyjaoksen näyttelyt Virtuaaliset show-näyttelyt VSR:n rotunäyttelyt
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 20.02.2018 kutsu - sh tammat - RCH
20.02.2018 kutsu - sh tammat - RCH
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
VSR-CUP KRJ-CUP ERJ-CUP
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0 00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
KRJ (sijoituksia 40 kpl ; voittoja 8 kpl)
06.01.2018 kutsu - he B - 1/21
07.01.2018 kutsu - he B - 3/21
13.01.2018 kutsu - he B - 6/40
18.01.2018 kutsu - he B - 2/40
20.01.2018 kutsu - he B - 6/40
25.01.2018 kutsu - he B - 7/50
03.02.2018 kutsu - he B - 4/40
08.02.2018 kutsu - he B - 1/40
14.02.2018 kutsu - he B - 5/40
15.02.2018 kutsu - he B - 6/40
18.02.2018 kutsu - he B - 5/40
19.02.2018 kutsu - he B - 5/40
01.02.2018 kutsu - he B - 3/37
14.02.2018 kutsu - he A - 2/30
01.03.2018 kutsu - he A - 5/30
02.03.2018 kutsu - he A - 2/30
02.03.2018 kutsu - he A - 1/30
04.03.2018 kutsu - he A - 4/30
04.03.2018 kutsu - he A - 3/30
05.03.2018 kutsu - he A - 1/30
07.03.2018 kutsu - he A - 2/30
09.03.2018 kutsu - he A - 5/30
09.03.2018 kutsu - he A - 4/30
11.03.2018 kutsu - he A - 3/30
12.03.2018 kutsu - he A - 2/30
16.03.2018 kutsu - he A - 4/30
21.03.2018 kutsu - he A - 4/30
23.03.2018 kutsu - he A - 2/30
25.03.2018 kutsu - he A - 3/30
05.04.2018 kutsu - he A - 6/40
09.04.2018 kutsu - he A - 1/40
11.07.2018 kutsu - he A - 1/40
16.07.2018 kutsu - he A - 4/40
29.07.2018 kutsu - he A - 1/40
17.07.2018 kutsu - he A - 1/30
07.03.2019 kutsu - he A - 3/30
17.03.2019 kutsu - he A - 3/30
18.03.2019 kutsu - he A - 4/30
20.03.2019 kutsu - he A - 2/30
21.03.2019 kutsu - he A - 2/30
ERJ (sijoituksia 24 kpl ; voittoja 4 kpl)
11.01.2018 kutsu - 60cm - 2/30
14.01.2018 kutsu - 60cm - 1/30
18.01.2018 kutsu - 70cm - 3/30
01.02.2018 kutsu - 70cm - 5/30
06.02.2018 kutsu - 70cm - 4/30
07.02.2018 kutsu - 70cm - 3/30
09.02.2018 kutsu - 70cm - 4/30
21.02.2018 kutsu - 70cm - 2/15
23.02.2018 kutsu - 70cm - 3/15
25.02.2018 kutsu - 70cm - 2/15
04.03.2018 kutsu - 70cm - 3/28
08.03.2018 kutsu - 70cm - 2/24
09.03.2018 kutsu - 70cm - 1/24
10.03.2018 kutsu - 70cm - 4/24
10.03.2018 kutsu - 70cm - 4/28
10.03.2018 kutsu - 70cm - 2/12
10.03.2018 kutsu - 70cm - 2/12
12.03.2018 kutsu - 70cm - 3/15
13.03.2018 kutsu - 70cm - 2/28
15.03.2018 kutsu - 70cm - 3/28
15.03.2018 kutsu - 70cm - 3/15
19.03.2018 kutsu - 70cm - 2/15
21.03.2018 kutsu - 70cm - 1/09
13.03.2019 kutsu - 70cm - 3/40
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
Päiväkirjamerkintä (kirj. Lissu T.)

Olin törmännyt Jeilin hevosiin jokusen kerran (kisoissa, näyttelytuomarina), mutta en ollut vielä vieraillut tallilla. Eräiden näyttelyiden jälkimainingeissa päädyin jutustelemaan tallin omistajattaren, Serenan, kanssa, ja päätimme yksissä tuumin tehdä vierailut toistemme talleilla toisiamme sekä hevosia moikkaamassa.

Maalaismaisena talliksi muutettua navettaa myöten tuntui heti kutsuvalta ja kotoisalta. Talonväki vain vahvisti tunnetta – ihania ihmisiä! Istuimme Serenan kanssa kahvittelemassa luvattoman pitkään, toinen tuomistani pullapusseista katosi aivan huomaamatta siinä jutellessamme ja nauraessamme. Kahvittelujen jälkeen Serena esitteli minulle paikat sekä hevoset. Eräs läsipäinen kaunokainen, Kaunon Pikkutakiainen, ihastutti minua erityisen paljon. Ja ilmeisesti minä olin tammasta yhtä mieluinen tuttavuus, niin antaumuksella se kerjäsi huomiotani räpsyripset viuhuen, suloinen pehmeä turpa lähemmäs ojentuen.
”Haluaisitko kokeilla Takkua?”
”Kysytkin?”

Höpötän ihmisille sekä vieraille hevosille vielä enemmän kuin omille nelijalkaisilleni (ja työntekijöilleni), eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, missä vaiheessa olin harjannut ja varustanut Takun, saati vaihtanut itselleni ratsastuskamppeet, tai kumpi oli taluttanut Takun kentälle. Tai missä vaiheessa olin noussut selkään. Oho hupsista.
Alkukäynnit ja -ravit taisivat olla molemminpuolista tunnustelua siitä, millaisen hiipparin kanssa tässä töitä tehtiinkään. Raudikko oli pehmeä, miellyttävä ratsastaa, äärettömän palvelualtis ja reipas; Takkua ei tarvinnut kehottaa liikkumaan. Jos tamma alkuun olikin hieman etupainoinen, se katosi ratsastamalla hyvin nopeasti. Kevyt kädelle ja pohkeelle, aika herkkä istunnalle, parani joka kierroksella. Takku tuntui tajuttoman hyvältä, hymy nousi huulilleni kuin huomaamatta.

Laajoja kaaria, voltteja ja ympyröitä, temponvaihteluita. Pysähdyksiä ja peruutuksia. Pohkeenväistö uralta keskihalkaisijalle ja takaisin. Kokeilin Takun kanssa perusjuttuja, pyysin pidempää ja lyhyempää askelta, otin pikkupätkiä keskiravia. Raudikko suoritti saamansa tehtävät reippain mielin yrittämättä himmailla tai purnata vastaan. Etenkin laukka tuntui hyvältä, todella hyvältä, joten sitä tuli työstettyä vähän enemmänkin (keskilaukkaa, vastalaukka loivalla kaariuralla pitkää sivua myötäillen). Ei käynnissä tai ravissakaan ollut valittamista, Takun kivasti rullaava, aktiivinen laukka vain oli ehdottomasti se kivoin työstettävä. Loppukäyntien aikana minua ihan harmitti – tuntui, että olisin ratsastanut Takulla ennenkin, niin hyvin yhteistyömme sujui, ja oli sääli lopettaa, nousta satulasta.

Kiitokseksi Takku sai paljon rapsutuksia sekä muutaman porkkanan. Ensivisiittini Jeilissä jätti lämpimän mielikuvan tilasta ja sen asukkaista. Toivon mukaan törmäämme muutenkin kuin kisapaikkojen kanttiineissa moikkaamisen verran.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © akeya.kuvat.fi