Jeili

Päiväkirjamerkintä     © omistaja

Kultulle oli ihan kamalaa etsiä oria. Ei siksi, että tamma olisi erityisen hankala ja oriin täytyisi olla täydellinen tasoittava tekijä, vaan juuri päin vastoin; Kultu on itse niin pirun hieno, ettei oriille tarvinnut asettaa aivan hirmuisia kriteerejä ja valinnanvaraahan sitten oli ihan riittämiin. Lähestyin asiaa kuitenkin siltä kantilta, etten ota siitä suotta paineita ja isäksi valikoitunut Vaapukan Porvari onkin ennen kaikkea suvullisesti mieleeni ja yhdistelmänä sellainen, että varsan saanee helposti kaupaksi.

Vanttu syntyi hyytävän kylmänä helmikuun yönä sillä välin kun meikäläinen oli nukahtanut komeasti pommiin. Kultu selviytyi kokeneena konkarina hommasta hienosti ja aamulla karsinassa odotti emän lisäksi terve, voikko orivarsa. Myynnissäkin se oli aikansa, mutta mitä tutummaksi pikkuvoikko kävi sen enemmän siihen tykästyin. Olipa osansa sitten oriissa itsessään vaiko hienoisessa ulkopuolisessa painostuksessa, vedin Vantun kaikessa hiljaisuudessa markkinoilta ja viimeistään siitä lähtien se on saanut nauttia mun ja Jusan silmäterän ja lellipennun asemasta huoletta.