Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Ketunkielo

KTK-II VIR MVA Ch SLA-I ERJ-II

NIMI Ketunkielo
ROTU,SKP Suomenhevonen, tamma
SYNTYMÄAIKA 10.08.2017 FI
REKISTERINUMERO VH18-018-0246
VÄRI, SÄKÄ Punarautias, 156cm
KASVATTAJA Hilja Huvikumpu (evm)
PAINOTUS (TASO) Kenttä (ko va B - re 120cm - helppo)
OMISTAJA Serena (VRL-09334)

Kielo osaa vaikuttaa usein ihan herttaiseltakin; kaunis, mutta kavala, juuri niinkuin nimikkokukkansa.

Ihastuttava, vihastuttava Ketunkielo, tamma jonka kanssa otetaan välillä tulisesti yhteen ja sitten taas sovitaan ja leikitään kotia. Kielo osaa vaikuttaa usein ihan herttaiseltakin; kaunis, mutta kavala, juuri niinkuin nimikkokukkansa. Se ei ole paha hevonen, mutta huonoina päivinään saattaa heittäytyä suorastaan ilkeäksi, purevaksi ja potkivaksi noita-akaksi jolle mikään palvelu ei ole tarpeeksi hyvä. Se ei myöskään pidä kaikista, ihmisistä taikka hevosista. Lähtökohtaisesti se on kaikkia vieraita kohtaan luimiva, murhanhimo silmissään mulkoileva syöjätär. Sen kanssa eivät pärjää hissukat, mutta eivät myöskään liiallista voimaa käyttävät alistajat. Kielon kanssa keskustellaan, mietitään ratkaisuja laatikon ulkopuolelta ja pitkällisten palaverien jälkeen ystävystytään - jos ystävystytään.

Kielosta on tärkeintä muistaa, että sillä on oma pää ja kyky käyttää sitä. Reiluus, johdonmukaisuus ja auktoriteetti ihmisen puolelta ovat avainasemassa suhteen toimimiseen tämän hevosen kanssa - liika yrittäminen ja päteminen taas saavat tamman vastustamaan kahta kauheammin. Hyvänä päivänä ja mieleisen ihmistoverin kanssa ei Kielon hoitaminen eroa minkään muunkaan hevosen hoitamisesta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tällä tammalla on tamman oikut, ja sen mieliala saattaa muuttua hetkessä. Kaikenlainen pakottaminen saa savun nousemaan punaisen paholaisen korvista, mutta näistäkin tilanteista on mahdollista selviytyä pehmeän määrätietoisesti johdatellen. Toisin sanoen mikään toimenpide ei ole Kielon kanssa mahdotonta, jos vain osaa ennakoida ja suhtautua hommaan oikealla tavalla.

Myös ratsuna Kieloon pätevät samat yleisohjeet; johdonmukaisuus ja reiluus. Temperamenttia tammalla on, sitä ei käy kieltäminen, mutta juttu on kääntää tulinen luonne hyödyksi. Työntekoon tamma suhtautuu yleensä motivoituneesti, mutta epäonnistumiset ja liiat toistot saavat sen turhautumaan. Tai no, turhautuminen lienee tässä kohtaa turhan lievä sanavalinta; oikeammin Kielolta palaa käpy pahemman kerran ja alta aika yksikön. Sitten voidaankin ihastella ohjelmanumeroa nimeltä rodeo.

Siinä missä tamman henkinen kantti on ikuisella veitsenterällä, on se fyysisesti sieltä paremmasta päästä mitä tulee suomalaisratsuja. Kapasiteetiltaan tasaisen vahva Kielo on niin liikkeiltään kuin hyppyominaisuuksiltaankin yksinkertaisesti upea, ja mitä haastavampi ja teknisempi rata, sitä enemmän elementissään tamma on.

Suku & jälkeläiset

Hiesutonttu
(prt 153cm) EVM
ii. Hirmukko iii. Marraskeron Hirmu
iie. Naulakko
ie. Nuttulan Aavetanssi iei. Nuttulan Hekuma
iee. Sadetanssi
Ketunheila
(rn 155cm) EVM
ei. Pilviheili eii. Heilastella
eie. Rautamannun Frouva
ee. Ketunkiusa eei. Rastin Kaskinen
eee. Ketunkelo

Värigenetiikka Aa ee.

Nopeus, hyppytekniikka, kokoamiskyky.
Kuuliaisuus, ketteryys, liikkeet.

Sukua virtuaalimaailmassa 0 polvea.

Käytettävissä jalostukseen 02/2018 lähtien maksimissaan rajattomasti.

Lue lisää suvusta

Jos miettii mistä punainen tamma on saanut niinkin temperamenttisen ja kilpailunhaluisen luonteen, riittää kun vilkaisee vähän sukua. Sen emän puoli on täytenään ravureita eikä ihan huonojakaan sellaisia ja se tietynlainen "verta, hikeä ja kyyneleitä" -mentaliteetti näyttää periytyneen.

Hiesutonttu on tuttu nimi ravipiireissä. Tulisen punainen, hulmuavaharjainen rautias on voittanut isoja lähtöjä ja isoja summia, vaikka mitään kuninkaan titteliä ei vitriinistä löydykään. Uransa alkuvuosina oria käytettiin jalostukseen hövelemmin, mutta sittemmin oriille toivottiin ravivarsoja. Kielo on siis niitä harvoja ratsu- ja puskapuolen jälkeläisiä joita Hiesutontulta löytyy. Mainittakoon, että siskopuoli Santakirppu on myös menestynyt kenttäratsu, joten sieltä isänkin puolelta lienee jokunen hyvä geeninpuolikas tullut, vähintäänkin luonteeseen, joka myös Hiesutontulla oli tulta ja tappuraa. Ori on sittemmin menehtynyt jouduttuaan onnettomuuteen kilpailuissa.

Hiesutonttuakin tutumpi nimi jopa vähemmän raveja seuraavien korvissa on tämän isä Hirmukko. 165cm korkea musta oriinjärkäle oli aikanaan pahamaineinen vastus kilpailussa kuin kilpailussa ja se juoksi kunnioitettavaan 14 vuoden ikään asti, voittaen useita nimekkäitä lähtöjä, monia useampaankin otteeseen. Luonnekin tällä hevosella tiedettiin ihan yleisesti omalaatuiseksi ja sen selkkauksista syntyi monesti ravikansan hupia. Jälkeläisiä ori jätti satoja, joihin mahtuu useampikin nimekäs ravuri. Myös Hirmukon isä Marraskeron Hirmu oli tunnettu, mutta moninkertainen ravikuningatar Naulakko lienee se tämän suvun helmi.

Kontrastina edellisille Nuttulan Aavetanssi ei itse menestynyt koskaan kovin hyvin. Aavetanssin vanhemmat olivat kumpikin tahoillaan nimekkäitä hevosia, mutta lahjat eivät tammalle asti näyttäneet riittävän ja se siirtyikin jo 8-vuotiaana siitoshevosen ja oloneuvoksen virkaan. Yllättäen se kuitenkin jätti hyviä varsoja ja maksoi leipänsä sillä keinoin, samalla kun toimitti naapuruston lasten puskaratsun virkaa.

Ketunheilan elämäntyö tapahtui ratsastuskoulussa, jonka palvelukseen se siirtyi jo 4-vuotiaana. Tamma oli tuntihevosia sieltä paremmasta päästä, mutta muutamia seurakisoja lukuunottamatta "pelkkä tuntsari" silti, kunnes sen tiet kohtasivat Hilja -nimisen tytön kanssa. Tyttö kävi tunneilla ja kuten kaikki kunnon heppatytöt, säästi joka ikisen roposensa omaan hevoseen. Täytettyään 15 ja ratsastettuaan pääasiassa Ketunheilalla viisi vuotta, sai Hilja mahdollisuuden ostaa tamman itselleen. Hilja veikin Ketunheilaa vielä eteenpäin ja kaksikko kisasi kenttää aina helpoissa luokissa asti.

Ketunheilan vanhemmista kumpikaan ei ollut kovin tunnettuja nimiä ja suvusta voikin lähinnä nostaa Rastin Kaskisen, joka näytteli taitojaan koulukentillä ja jätti isohkon jäljen koulusuokkien sukuihin. Tämän varsa Ketunkiusa oli kuitenkin lähinnä harraste- ja puskaratsu joka näki elämänsä aikana useammankin kodin. Ketunheila oli tamman ainoa varsa. Myöskään Pilviheili ei suurta menestystä saavuttanut, muuta kuin että oli hienoin pistein kantakirjattu ja erikoisen värinen mustanvoikko, herasilmäinen ori. Pilviheili kilpaili kyllä ensimmäisellä omistajallaan niin koulussa kuin esteilläkin hieman, mutta kotia vaihdettuaan painui aika visusti unholaan ja jätti vain kymmenisen jälkeläistä.

o. Jeilin Brilliantti
m 159cm, SV-II
s. 06.03.2018 isä Cohkka
t. Jeilin Ketunleikki
rt 151cm, KTK-III SV-I
s. 14.11.2018 isä Lemmes
o. Jeilin Ketunkutale
prt 153cm, KTK-II
s. 10.04.2019 isä Viäränmielin
o. Jeilin Luutarhatonttu
rt 135cm, KTK-II VIR MVA Ch
s. 10.10.2019 isä Luutarha

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa.
ks. ajankohtainen tilanne porrastetuissa VRL-rekisteristä.

Kouluratsastus sijoituksia 40/40
Esteratsastus sijoituksia 40/40
Kenttäratsastus tasolla 4/2
Valjakkoajo ei kilpaile

KTK-II ; Virtuaalinen suomenhevoskantakirja (R) 07/2018

VIR MVA Ch ; Virtuaalinen näyttelyjaos 10/2020

SLA-I ; Suomenhevosten laatuarvostelu 12/2020

ERJ-II ; Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 12/2020

Näyttelyjaoksen näyttelyt Virtuaaliset show-näyttelyt VSR:n rotunäyttelyt
15.02.2018 kutsu ; irtoSERT
16.02.2018 kutsu ; irtoSERT
27.06.2019 kutsu ; irtoSERT
17.11.2019 kutsu ; BIS1 MVA-SERT
27.02.2020 kutsu ; BIS2 MVA-SERT
08.04.2018 kutsu ; SW4 CH
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
VSR-CUP KERJ-CUP ERJ-CUP
28.02.2018 kutsu, tutustumislk ; 2/35
30.04.2018 kutsu, tutustumislk ; 4/78
31.08.2019 kutsu, tutustumislk ; 4/27
00.00.0000 kutsu - luokka - 0/0
Kouluratsastusjaos
13.02.2018 KRJ, he B ; 3/30
15.02.2018 KRJ, he B ; 4/30
17.02.2018 KRJ, he B ; 4/30
18.02.2018 KRJ, he B ; 2/30
20.02.2018 KRJ, he B ; 3/30
23.03.2018 KRJ, he B ; 3/30
22.03.2018 KRJ, he B ; 2/30
23.03.2018 KRJ, he B ; 3/30
24.03.2018 KRJ, he B ; 4/30
25.03.2018 KRJ, he B ; 1/30
03.04.2018 KRJ, he B ; 6/40
12.07.2018 KRJ, he B ; 2/38
20.07.2018 KRJ, he B ; 1/40
21.07.2018 KRJ, he B ; 1/40
28.08.2018 KRJ, he B ; 3/30
31.10.2018 KRJ, he B ; 5/50
04.11.2018 KRJ, he B ; 4/50
22.10.2018 KRJ, he B ; 7/50
30.10.2018 KRJ, he B ; 7/50
01.11.2018 KRJ, he B ; 1/50
03.11.2018 KRJ, he B ; 7/50
24.10.2018 KRJ, he B ; 3/40
25.10.2018 KRJ, he B ; 5/40
15.11.2018 KRJ, he B ; 3/40
17.11.2018 KRJ, he B ; 3/40
20.11.2018 KRJ, he B ; 7/50
25.11.2018 KRJ, he B ; 6/49
08.02.2019 KRJ, he B ; 1/36
09.02.2019 KRJ, he B ; 1/36
09.02.2019 KRJ, he B ; 6/36
06.09.2019 KRJ, he A ; 2/30
02.03.2020 KRJ, va B ; 3/46
03.03.2020 KRJ, va B ; 5/46
05.03.2020 KRJ, va B ; 2/46
14.03.2020 KRJ, va B ; 5/46
25.03.2020 KRJ, va B ; 1/46
13.09.2020 KRJ, va B ; 3/40
15.09.2020 KRJ, va B ; 5/40
18.09.2020 KRJ, va B ; 4/40
07.09.2020 KRJ, va B ; 4/24
Esteratsastusjaos
02.03.2018 ERJ, 90 cm ; 3/30
06.03.2018 ERJ, 90 cm ; 3/30
13.03.2018 ERJ, 90 cm ; 1/30
01.07.2018 ERJ, 90 cm ; 4/23
01.08.2018 ERJ, 90 cm ; 4/30
02.08.2018 ERJ, 90 cm ; 4/30
09.08.2018 ERJ, 90 cm ; 5/30
27.08.2018 ERJ, 90 cm ; 4/30
25.10.2018 ERJ, 90 cm ; 2/40
27.10.2018 ERJ, 90 cm ; 4/40
09.11.2018 ERJ, 90 cm ; 5/30
01.11.2018 ERJ, 90 cm ; 4/40
02.11.2018 ERJ, 90 cm ; 6/40
03.11.2018 ERJ, 90 cm ; 1/40
05.11.2018 ERJ, 90 cm ; 2/40
05.11.2018 ERJ, 90 cm ; 5/40
16.11.2018 ERJ, 100 cm ; 1/45
20.11.2018 ERJ, 100 cm ; 1/45
02.03.2019 ERJ, 80 cm ; 4/30
06.03.2019 ERJ, 80 cm ; 5/30
13.03.2019 ERJ, 80 cm ; 5/30
15.03.2019 ERJ, 80 cm ; 3/30
16.03.2019 ERJ, 80 cm ; 3/30
22.03.2019 ERJ, 80 cm ; 1/30
23.03.2019 ERJ, 80 cm ; 5/30
25.03.2019 ERJ, 80 cm ; 3/30
13.03.2019 ERJ, 80 cm ; 1/40
17.03.2019 ERJ, 80 cm ; 1/40
05.06.2019 ERJ, 90 cm ; 1/39
12.09.2019 ERJ, 90 cm ; 2/30
01.10.2019 ERJ, 120 cm ; 3/37
06.10.2019 ERJ, 120 cm ; 5/37
61.10.2019 ERJ, 120 cm ; 5/37
11.10.2019 ERJ, 120 cm ; 6/37
14.10.2019 ERJ, 120 cm ; 6/37
22.11.2019 ERJ, 120 cm ; 1/17
19.12.2019 ERJ, 120 cm ; 4/17
20.12.2019 ERJ, 120 cm ; 4/17
22.12.2019 ERJ, 120 cm ; 3/17
29.12.2019 ERJ, 120 cm ; 3/17
Päiväkirjamerkintä, © Serena

Kielo on veemäinen hevonen. Sitä mieltä oli aika moni tässä torpassa, vaan en minä. Kun perjantaiselle iltapäivälle ei löytynyt ketään muuta vapaa-ehtoista liikuttamaan eläkeläistammaa, päätin ottaa itse pitkästä aikaa ohjat kätöseeni. "Pitkästä aikaa" siksi, koska olin lepuuttanut tulehtunutta olkapäätäni parin viikon ajan. Kielo puolestaan oli käynyt tunneilla, kuten useimmat meidän hevoset tekevät, mutta tällä viikolla sekin oli pitänyt pientä taukoa - lähinnä siksi, että joku ehtisi ratsastaa sen läpi, Kielo kun oli sieltä vähän haastavammasta päästä ja nyt se oli omaksunut hieman ikäviä tapoja.

Mie ja Kielo oltiin aina tultu ihan hyvin juttuun. Mulle punaiset, tuliset tammat oli elämän suola ja juuri sellainen Kielokin oli. Tunne oli ilmeisen molemmin puolinen, tervehdittiinhän mua nytkin tarhan portilla hyvinkin suopealla hörinällä, vaikka sitä tahditti myös rivakka pään viskely. Vähän niinkuin, että "kiva nähdä, mutta missä v****** sä oot ollu?!".

"Minne sä meinasit ton piraijan kanssa?" kantautui muutaman tovin kuluttua karsinan ovensuulta minun harjaillessani punaista pitkän kaavan mukaan. Me mulkaistiin talikkoon nojailevaa Annia sillä ikävemmällä katseella. Kielo luimisti.
"Maneesiin.. vai ootsie menossa sinne?"
"Mä voin mennä Ellin kans kentällekin. Ei siel oo enää ees pakkasta. Onks eka tunti viideltä?"

Nyökyttelin Annille jatkaessani keskeytymätöntä työtäni Kielon talvikarvan parissa. Sillä ja Annilla oli kevyesti huonot välit, kuten useimmilla Jeilinvaaran ihmisillä Kielon kanssa. Anni oli ihan ilmiömäinen hevostenlukija, siis sellainen paikallinen hevoskuiskaaja jos näin voi sanoo, mutta ymmärsimme asian niin, ettei Kielo arvostanut liiallista kiltteyttä ja pehmeitä otteita. Tamma oli sitä puuta joka halusi aika ajoin kuulla jonkun kirosanankin. Miulta niitä heltisi joskus ihan yhden ihmiselämän edestä saman vuorokauden aikana.

Multa itseltänihän puuttuu oma "ketunpentu" ja ne joihin olen saanut kunnian tutustua sitten varsa vuosienkin, ovat olleet enemmän ja vähemmän samaa kaliiberia kuin äiteensä. Silleen kevyesti veemäisiä siis, mutta oikein kelvollisia kuitenkin. Otin siis kettuäidin seurantaan ja lähdin kuskaamaan tammaa maneesin suunnille, tavoitteena pieni kurinpalautus tamman mieleen ja haaveissa ehkä jopa oma pikku-kettu lähitulevaisuudessa.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © VV & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan