Jeili

virtuaalitalli :: virtuaalihevonen

YHTEYS
tallia ylläpitää Serena, VRL-09334
serenavirtuaali@outlook.com

Lakean Elohuurre

KTK-I

NIMI Lakean Elohuurre
ROTU,SKP Suomenhevonen, ori
SYNTYMÄAIKA 11.11.2014 FI
REKISTERINUMERO VH15-018-1700
VÄRI, SÄKÄ Musta (aa Ee), 160cm
KASVATTAJA Virtuaalitalli Lakea
PAINOTUS (TASO) Koulu ; ko va B - re 60cm
OMISTAJA Serena, VRL-09334

Iso ja musta. Nää on ne sanat jotka sai tämänkin orhin kohdalla Routanevan neidin kulmat nousemaan kiinnostuksesta. Joo, kouluhömpöttimet ei oo ehkä niitä mun ykkösvalintoja hevoskatraaseen, mutta jopa mun oli pakko myöntää, että Elmo-poika oli komea, tasokas ja, mikä parasta, halpa.

Näillä spekseillä me sitten Pihlan kanssa hurautimme eräänä väljempänä päivänä tätä uljasmustaa katsomaan. Myönnetään, mä en ollu ihan vakuuttunut. Vaikuttunut kyllä, mutta Elmo oli, suoraan sanottuna, täysin eri luokkaa kuin mihin olin tottunut suomalaisten karvaturrieni kanssa. Onhan meillä ennestäänkin tasokkaita hevosia, mutta tämä oli vähän kuin ois hypänny ladan tai korkeintaan volkkarin ratista bmw:n hyttiin. Joku sanois, että tää on hyvä asia, mutta mulle Elmosta puuttui jotain.

Noh, Pihlalle taas ei. Pihla oli myyty. Ja jos yhtään tuntee Pihlaa, tietää, että se mitä hän haluaa, hän myös saa. Okei, ois ehkä ollu kohtuullista vaatia Pihlaa itseään panostamaan muutaman dollarin haluamansa oriin ostoon, mutta jos tietää sanonnan “tact is the ability to tell someone to go to hell in such a way that they look forward to the trip”, tietää Pihlan. Siispä mä köyhdyin, mutta ainakin mun ykköskouluratsastaja oli tyytyväinen.

Perushevonen, perusori,
perus-Elmo.

Perushevonen, perusori, perus-Elmo. Perussuomalaiseksi sitä ei voi haukkua, ei hyvässä eikä pahassa, mutta muuten Elmo on hyvin ennalta-arvattava, tyypillinen kilparatsu ja pallieläin. Sillä on päässä palikat kohdallaan (mikä on tässä torpassa ehkä yksi oriin suurimpia ansioita), mutta se ei ole mikään lapatossu. Itse asiassa Elmo on sitä tyyppiä, joka tietää olevansa upea ja maskuliininen kaiken elollisen ihailun kohde, eikä epäröi näyttää sitä, mutta tietää myös ihmisen olevan the boss. Toisin sanoen Elmo useinkin mörisee, pörisee ja pullistelee miehekkäästi, mutta tekee sen tilanteen sallimissa rajoissa. Toki se varmasti ottaisi myös tilanteen haltuun, jos siihen avautuisi mahdollisuus, mutta ei ori mitään erityistä jöötä tarvitse pysyäkseen kurissa.

Elmo on muutenkin niitä hevosia, jotka tuntuu ymmärtävän hieman enemmän kuin hevoselta toivoisi. Kyllä, se on fiksu ja oppisi varmasti vaikka twerkkaamaan jos sellainen olisi tarpeellista, mutta uljasmustalta löytyy myöskin tilannetajua tai tunneälyä, miksi sitä haluaakin kutsua. Peruskiva hoidettaessa muuttuu yleensä superihanaksi siinä vaiheessa kun ori painaa turvan olkapäälle tai pyyhkii naaman kuivaksi surulliselta tai kiukkuiselta ihmiseltä, tai heittää itsekin riemuvaihteen päälle hoitajan ollessa poikkeuksellisen hyväntuulinen. Elmo myös osaa yhdistää sanoja esineisiin ja tilanteisiin. Sitä päivää odotellessa kun se oppii puhumaan..

Elmo on suomenhevoseksi sellainen, että kuka tahansa puoliveri-ihminen nauttisi ainakin vähän sillä ratsastamisesta. Onhan se kylmäverimäisen hidas ja jäykkä, mutta työintoinen ja näyttävä. Elmo osaa liikkua ja tehdä itsestään esiintyjän. Se vastaa apuihin nopeasti ja kyselemättä, kantaa itsensä luonnostaan hyvin eikä satunnaisia ylikuumenemisia lukuun ottamatta venkoile suotta. Paitsi ehkä esteillä, mutta Elmohan onkin kouluratsu, joten sitä ei lasketa.

Kokoamiskyvyltään luontevan hieno ori tuuppaa koulua vaikka maailman tappiin ja nauttii siitä (toisin kuin allekirjoittanut). Se keskittyy täysillä ja tunteella, toimii kaikissa askellajeissa moitteetta, venyy ja paukkuu, taipuu ja tanssii, eli ihan oikea ballerina miehisellä äijjä asenteella varustettuna. Esteillä Elmo kuitenkin on korkeintaan kohteliaisuuttaan yritteliäs. Siellä siitä tulee taas se perushevonen, joka kyllä suorittaa omalla tasollaan, mutta paloa tai kapasiteettia hommaan ei tasan ole.

Suku & jälkeläiset

Kuninkaan Aarre
(trt 162cm)
ii. Kuningas Jerro
(trt 163cm) EVM
iii. Romanttinen
iie. Ellin Alli
ie. Juuson Tyttö
(vprt 157cm) EVM
iei. Pustor
iee. Juuson Vilma
Taikahuurre
(m 152cm) KTK-II VIR MVA Ch
ei. Pikantti
(trn 170cm) EVM
eii. Vinkkaus
eie. Sirulento
ee. Herttileili
(rt 151cm) EVM
eei. Super-Stara
eee. Tarinatäti
Lue lisää suvusta

pöö

Nopeus kohtalainen Rohkeus melko rohkea
Kestävyys hyvä Kuuliaisuus hieman vaikeasti käsiteltävä
Ketteryys hyvä Temperamentti hieman temperamenttinen
Hyppytekniikka kohtalainen Herkkyys melko herkkä
Kokoamiskyky erinomainen Älykkyys erittäin älykäs
Voima kohtalainen
Jälkeläiset
sh o. Tuiskulan Helmeri
m 161cm, SV-I
s. 11.08.2016 emä Kirouksen Helmi
sph o. Jeilin Pähkinäpakina
rt 146cm, SV-II KV-II
s. 09.02.2019 emä Mutalan Pähkinöinä
sh t. Kuhdon Humuhuurre
m 162cm
s. 11.06.2019 emä Saanilan Pouta-Mieli

Kilpailut & Valmennukset

Kilpailee kouluratsastuksessa.
Tavoitteena KRJ ja SLA laatuarvostelut.
Kouluratsastus he C va B
Esteratsastus 50cm 60cm
Kenttäratsastus - -
Valjakkoajo - -

KTK-I ; Virtuaalinen suomenhevoskantakirja (R) 02/2019

SLA ; ei vielä osallistunut 00/0000

KRJ ; ei vielä osallistunut 00/0000

Näyttelyt
00.00.0000 VSN näyttelyt - luokka - palkinto
06.02.2019 NJ näyttelyt - sh oriit - BIS1 MVA-SERT
27.06.2019 NJ näyttelyt - sh oriit - irtoSERT
KRJ (sijoituksia 40 kpl ; voittoja 6 kpl ; cup-sijoituksia 00 kpl)
04.07.2018 kutsu - vaativa B - 3/29
05.07.2018 kutsu - vaativa B - 3/29
14.07.2018 kutsu - vaativa B - 5/29
18.07.2018 kutsu - vaativa B - 2/29
08.11.2018 kutsu - vaativa B - 3/30
12.11.2018 kutsu - vaativa B - 5/30
14.11.2018 kutsu - vaativa B - 4/30
03.11.2018 kutsu - vaativa B - 3/50
08.11.2018 kutsu - vaativa B - 1/50
09.11.2018 kutsu - vaativa B - 2/50
16.11.2018 kutsu - vaativa B - 1/40
16.11.2018 kutsu - vaativa B - 5/40
21.01.2019 kutsu - vaativa B - 1/29
23.01.2019 kutsu - vaativa B - 5/29
26.01.2019 kutsu - vaativa B - 5/29
30.01.2019 kutsu - vaativa B - 1/29
01.02.2019 kutsu - vaativa B - 3/29
08.02.2019 kutsu - vaativa B - 2/29
06.03.2019 kutsu - vaativa B - 3/30
09.03.2019 kutsu - vaativa B - 3/30
10.03.2019 kutsu - vaativa B - 3/30
15.03.2019 kutsu - vaativa B - 4/30
19.03.2019 kutsu - vaativa B - 3/30
25.03.2019 kutsu - vaativa B - 1/30
30.03.2019 kutsu - vaativa B - 2/30
10.03.2019 kutsu - vaativa B - 6/40
11.03.2019 kutsu - vaativa B - 2/30
13.03.2019 kutsu - vaativa B - 3/30
15.03.2019 kutsu - vaativa B - 3/30
16.03.2019 kutsu - vaativa B - 1/30
16.03.2019 kutsu - vaativa B - 2/30
20.03.2019 kutsu - vaativa B - 4/30
15.06.2019 kutsu - vaativa B - 3/27
17.06.2019 kutsu - vaativa B - 4/27
31.08.2019 kutsu - vaativa B - 4/28
03.09.2019 kutsu - vaativa B - 4/28
05.09.2019 kutsu - vaativa B - 5/28
07.09.2019 kutsu - vaativa B - 1/28
10.09.2019 kutsu - vaativa B - 5/28
11.09.2019 kutsu - vaativa B - 1/28
Kouluvalmennus, © VRL-10878

Musta suomenhevosori oli keskittynyt sille ohjeistettuun tehtävään. Olin heti valmennuksen alkajaisiksi pistänyt tuon ratsukon suurelle pääty-ympyrälle, jossa sen tuli tehdä askelpituuden vaihteluja ravin sisällä. “Muista, että sen saman eteenpäinpyrkimyksen ja tahdin on pysyttävä yllä, vaikka sä otat sitä liikettä takaisin. Se vain ikään kuin muuttaa muotoa, mutta ei häviä mihinkään!” muistutin Serenaa huomatessani Elmon muuttuvan keskiravista koottuun siirtyessä jokseenkin flegmaattisemmaksi. Pääty-ympyrällä ratsukko sai tehdä tosiaan siirtymiä kootusta ravista keskiraviin ja toisin päin. Kun näitä oli hinkattu muutamaan otteeseen, lisäsin tehtävään lisätyn ravin diagonaalilla. “Eli pääty-ympyrältä jatkat suoraan, pitkän sivun alusta diagonaalille, lisätty ravi, takaisin harjoitusraviin ennen pitkää sivua ja siellä päädyssä taas uusiksi pääty-ympyrä”, jaoin ohjeita ratsukon ollessa jo täysin valmiina vauhdikkaampaan etenemiseen.

“Uskalla vaan antaa tilaa sille. Älä pidä niin hanakasti vastaan siellä!” huudahdin ratsukon suorittaessa lisättyä ravia. Elmolta kun varmasti löytyy liikettä jos jonkinmoista, halusin että se myös tulee näkyviin. Serena oli vähän liian kiinni ohjassa ja piti kädellä vastaan, jolloin Elmo ei päässyt venyttämään askeltaan äärimmilleen vaan se jäi helposti liian vajaaksi. Tärkeintä oli, että tahti pysyy samana oli sitten kyseessä koottu-, keski- tai lisätty ravi. Voi olla, että pelkästään tuo tahtiaspekti mielessään Serena jäi vahingossa tukeutumaan liikaa ohjaan. Kun Serena sisäisti ohjeeni, Elmo näytti seuraavalla kerralla jo aivan erilaiselta. Jopa minä koulupainotteisten puoliveristen nimeen vannovana hevosihmisenä hieman pääsin aika-ajoin ihailemaan mustan suomenhevosorin etenemistä.

“Ajattele, että se koottu ravi on jo valmiiksi niin hyvin takaosan päällä, tarmokasta ja reipasta, että kun on aika siirtyä keskiraviin tai lisättyyn niin sun ei tarvitse muuta kuin antaa sille vain luvan venyttää askelta. Sitten takasinpäin koottuun raviin, käytä pohjetta ja istuntaa.” Olin erittäin tyytyväinen ratsukon ravityöskentelyyn, mutta päätin vielä ottaa yhden laukkatehtävän välikäyntien jälkeen. Laukassa tuli tehdä avotaivutusta pitkällä sivulla, josta kääntyä vapaavalintaisesti maneesin keskihalkaisijaa kohti, jossa tuli tehdä pysähdys. Pysähdyksestä oli tarkoitus siirtyä suoraan laukkaan. Tämä oli aika helppoa kauraa ratsukolle. Elmolla ei ollut tarvetta lähteä riehumaan vaan se totteli kuuliaisesti Serenan jokaista apua. Jos Serena ei ollut tarkkana, Elmokin hieman hämmentyi, vaikka yritti kyllä monessa tilanteessa paikata ratsastajan mokia. Viimeisillä kerroilla homma sujui jo todella hienosti, eikä minulle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kiittää ja kehua ratsukkoa erittäin hyvästä työskentelystä sekä päästää se sitten tekemään itsenäisiä loppuverryyttelyjä maneesin hiljaisuuteen.

Päiväkirjamerkintä, © Serena

Kaikillahan meillä on joskus niitä päiviä kun kiukuttaa aivan hillittömästi, joskus ihan ilman syytäkin. Kaikkein eniten tämmöset päivät harmittaa sillon, kun oikeasti olis syytä olla esiintymiskelpoinen ja siihen päälle vielä saada nuo hevoseläimetkin toimimaan jollakin muotoa oikeinpäin. Mulla oli muutaman huonosti nukutun yön ja migreenin jälkeen just vähän tämmöinen tilanne, ettei tarvinnut kummoistakaan vastoinkäymistä kun kiukkukiuas sihisi. Ja sit meillä oli nää mun ja muutaman lähitallin järkkäämät näyttelytreenit.

Meidänkin torpasta oli treenattavana sellainen useampi kappale hevoseläintä, ja koska meillä on kaikilla ikään kuin omia vakkareita, ja koska ne mun vakkarit tuppas yleensä olemaan sieltä vähemmän fiksusta ja filmaattisesta päästä, totesin jo heti alkuvedoissa, että oon todellakin tuhoon tuomittu. Siinä vaiheessa kun tuijotin ohimoita hieroen kolmatta treenattavaani, Toukkaa, ja mietin miten suoriudun hommasta ilman isompia itkupotkuraivareita, tajusin Pihlan olevan taluttamassa kentälle Elmoa.

Joskus on vaan niin kätevää olla se paikan pomo.
“Hei, vaihetaan!”

Pihla ei siinä paljoa ehtinyt sanomaan kun jo taluttelin tämän kädestä riistettyä mustaa oritta ulos tallista. Elmossahan hienointa on se, että vaikka se esiintyy, välillä jopa varsin miehekkäästikin, on oriin huomio aina ihmisessä. Suljin korvat jostain takaa tallin uumenista kantautuvalta kiroamiselta ja sumutorvimaiselta huudolta, ja taluttelin uljasmustan kentälle.

Elmon kanssa sitä monesti miettii, että mikä siinä on ettei tällaiset hyvin käyttäytyvät ja kivat hevoset ikinä herätä mussa mitään erityisiä tunteita. Elmokaan ei mikään tohveli ole, vaan näyttää ja kuulostaa kyllä ihan oriilta eikä häpeile tehdä itsestään numeroa, mutta kaipa se on tuo ehdoton kuuliaisuus joka pistää tällaisen vähän latvasta lahon hevostädin mielenkiinnon laskemaan. Jopa näinkin arkisessa pikkutapahtumassa Elmo pörhisteli rinta rottingilla ja ikään kuin näytti muille miten tämä homma kuuluu tehdä. Seisottaessa se tönötti kuin patsas, mutta muisti kyllä pariin otteeseen huomioida mua hevosensuukoilla. Eihän tää Elmo ihan kauheasti treeniä olis tarvinnu, mutta oriilla on laatuarvosteluja tuloillaan, eikä vara venettä kaada, täytyyhän parhaitakin aina joskus muistutella näistä yleisestä järjestyssäännöistä ja kokeilla vieläkö ne rattaat päässä pyörii.

Kouluvalmennus, © reibili

Perhosia hieman vatsassani hiippailin pitkin Jeilin tiluksia yrittäessäni löytää tieni kentälle, jossa oli tarkoitus pitää kouluvalmennus kahdelle ratsukolle. En ollut useinkaan valmentanut kahta ratsukkoa yhtä aikaa, joten hieman jännitti kuinka käy. Löydettyäni kentälle näin, että Serena odotteli siellä Tertuksi kutsutun suomenhevostamman kanssa, ja vähän matkan päässä hänestä oli komea musta ori Lakean Elohuurre jonka selässä istui Pihlaksi esittäytynyt nainen.

"Mene sä Serena Tertun kanssa tonne toiseen päätyyn ja Pihla, mene sä Elohuurteen kanssa tonne toiseen päätyyn." huutelin ohjeita kentän keskeltä. "Antakaa hevosille pitkät ohjat, mutta Pihla erityisesti tarkkana sen orin kanssa ettei se keksi tulla tekemään tuttavuutta Tertun kanssa!"

Alkuverryttelyiden aikana keskityttiin ratsastajien istuntaan. "Selkä suoraksi ja katse menosuuntaan, kun olette ympyrällä" huutelin, ja pikku hiljaa molempien ratsastajien istunta näytti siltä että voitaisiin alkaa työskennellä kunnolla. Molemmat hevoset liikkuivat hyvin ja rennosti ja etenkin Elohuurre oli ilo katsella. Molemmilla ratsukoilla teetätin tänään avo -ja sulkutaivutuksia, joissa erityisesti Tertulla ja Serenalla olisi vielä jatkossa paljon treenattavaa, suoritus oli silti oikein hyvä. "Napakampi sisäpohkeen apu Serena ja Pihla voisit vähän hellittää sisäohjaa, nyt ori taivuttaa liiaksi kaulan alaosaa"

Taivutusten jälkeen teetätin ratsukoilla vielä laukanvaihtoharjoituksia, jotka molemmat ratsukot tekivätkin oikein hienosti. Valmennukseen varattu aika alkoi olla lopussa, joten pyysin ratsukot kaartoon kentän keskelle loppupalautteen ajaksi. Tämän jälkeen jätin ratsukot suorittamaan loppuverryttelyt itsenäisesti ja lähdin itse valmistautumaan seuraavaan valmennukseen.

ulkoasun kuvitus © Petri Damstén (CC BY-NC-SA 2.0)
hevosen kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan